Raamattua sairaanhoitaja Elisalle

”Se sangen cauhia häwäistys, cuni useja miehulainen ia wertaweli owat haastaus rindasansa meijnamasa, iotta uusi äänencaicu Bibliata suomexi cääntämän ruwetesa saattajsi matcan. Huonollinen rupeemus sijtä wain on conseqventio ia moniaisen pilttinä oppiman Biblian pühä ciriain häwäistyminen! PERCHELE! – Agricola”.

Mitä ihmettä! Ei hätää, tietokoneesi ei ole mennyt sekaisin. Tämä on kirjailija, toimittaja Markus Leikolan Agricolan kieltä mukaileva FB-kommentti joillakin foorumeilla aika ylikuumenneeseenkin keskusteluun uusimmasta, valmistumassa olevasta Uuden testamentin käännöksestä. Markus halusi lähettää terveisiä niille, jotka julistivat pitävänsä kiinni alkuperäisestä Raamatun suomennoksesta ja tuomitsivat uudet käännöshankkeet.

Suomen Pipliaseura on saamassa syksyllä valmiiksi uusimman Uuden testamentin suomennosversion UT2020. Olisikin ihme, jos asia menisi ohi ilman julkista kohua. Ei mene. Jo nyt eräät ovat halunneet tuomita hankkeen – perehtymättä kovinkaan paljon asian taustaan. Unohtaen myös sen, ettei kyse ole ”virallisesta” käännöksestä.

Meille aktiiviseurakuntalaisille on varsin tuttua keskustelu ”alkuperäisestä Raamatusta”, vaikka en varsinkaan minä aina ymmärrä, mistä keskustellaan. Kyse lienee useinkin opillisista näkemyseroista. Ne on vain paketoitu väittelyyn siitä, onko Jumalan Sanaa vesitetty ja alkuperästä merkitystä vääristelty, kun Raamatun tekstejä on suomennettu tai kieltä modernisoitu.

Olet todennäköisesti kuullut, että jotkut vannovat vuoden 1938 Raamatun suomennoksen nimiin. Että se on ainoa oikea Raamattu. Itse olen usein miettinyt, miksi juuri tuo versio on joillekin Se Oikea Pyhä Kirja, kun muitakin suomennoksia olisi tarjolla. Niin ja vuoden 1938 versio on myös käännös vieraasta kielestä, ei alkuperäistä Raamatun hebreaa tai kreikkaa.

On myös hyvä muistaa, että sellaista yksittäistä kirjaa, jota me kutsumme Raamatuksi, ei ole koskaan arkeologisissa kaivauksissa löydetty. Raamattu on eri aikoina löydetyistä kirjoituksista yhteen koottu kirjoituskokoelma, ”pienoiskirjasto”. Mukaan otetuista kirjoituksista on käyty vuosisatojen saatossa kovaakin kädenvääntöä.

Sana Raamattu – ja myös sana Biblia – kuvaa hyvin kirjan olemusta. Raamattu tulee kreikan sanasta grammata eli kirjoitukset ja biblia sanasta (ta) biblia eli kirjakääröt.

Tässä sitten lyhyt oppimäärä Raamatun tiestä suomen kielelle. Muistanet, että Mikael Agricola käänsi Uuden testamentin, joka painettiin vuonna1548. Hän suomensi myös ison osan Vanhaa testamenttia, mutta kuoli ennen kuin sai työnsä valmiiksi.

Tässä on aito näyte Agricolan käännöksestä Luukkaan evankeliumista.

Se tapactui sijs nijnä peiuine / Ette yxi Käsky wloskeui Keisarild Augustuselda / ette caiki Mailma piti Werolisexi laskettaman. Ja teme weronlaskema oli ensimeinē / ia silloin tapactui coska Kyrenius oli Waldamies ylitze Syrian maan. Ja menit itzecukin Caupungihins andaman heidens arwatta. Nin mös Joseph Galileast Nazaretin Caupūgist yles meni Judeaā Dauidin Caupūgin ioca cutzutā Bethlehem / Sille ette hen oli Dauidin Honest ia perehest / ette henē piteis mösitzens aruauttaman Mariā henē kihilatun Emēdens cāsa ioca oli rascas. Nin tapactui heidē sielle ollesans / ette synnyttemisē peiuet tulit teutetyxi. Ja hen synnytti poian henen Esikoisens / ia kiäri henen capalohin / ia laski henen Seimen / sille ettei ollut heille sija maiassa.

Ensimmäinen kokonaan suomeksi käännetty Raamattu painettiin vuonna 1642. Tätä painosta paranneltiin vuosikymmenien kuluessa kielen ja oikeinkirjoituksen osalta ja vuonna 1776 ilmestyi ns. Vanha kirkkoraamattu. Sitä ei kuitenkaan lasketa viralliseksi, uudeksi käännökseksi.

Vasta 1930-luvulla Raamatusta tehtiin uusi, virallinen versio. Se hyväksyttiin käyttöön vuonna 1933 ja lopullisesti 1938. Tämä 1930-luvun käännös korvattiin seuraavalla virallisella käännöksellä vuosina 1992 ja 2007. Tämä versio on edelleen meidän sukupolvemme virallinen käännös.

Vuosien saatossa etenkin Uudesta testamentista ja evankeliumeista on ilmestynyt erilaisia ”nykysuomennoksia”, joiden kautta on yritetty avata Raamatun sanomaa. Näiden suomenkielisten kirjojen lisäksi meillä on tarjolla satoja esimerkiksi englanninkielisiä Raamatun käännöksiä, joiden sisältökin on vähän erilainen kuin tuttujen suomalaisten versioiden.

Nyt siis Pipliaseura on saamassa valmiiksi kokonaan uuden nykykieliversion, joka on teknisesti ja kielellisesti suunniteltu digilaitteille – siis puhelimille ja tableteille. Tekniikka mahdollistaa muun muassa kätevät linkitykset alkuperäisaineistoihin ja laajaan taustamateriaaliin. Työryhmä on miettinyt tarkasti kohderyhmää, jolle käännös on suunnattu.

Käännöksessä on mietitty kieltä myös siinä mielessä, että UT2020 ilmestyy myös äänikirjana. Se vaatii lyhyitä lauserakenteita ja helposti ymmärrettäviä kokonaisuuksia.

Eri asenne- ja arvokartoitusten ja kielen ymmärrettävyyteen liittyvien tutkimusten avulla työryhmä on luonut mielikuvan ”mallilukijasta”, jolle kirja kohdennetaan. Tämä nuori lukija on Elisa, pääkaupunkiseudulla asuva parikymppinen sairaanhoitajaopiskelija, joka ei kuulu kirkolliseen sisäpiiriin, mutta suhtautuu myönteisesti kirkon toimintaan. Elisa ei hallitse kovin hyvin kristilliseen kieleen usein liittyviä, maalaisyhteisöistä peräisin olevia sanoja. Näin hapate on taikinanjuuri, leili on pussi, seimi on eläinten heinät ja Öljymäki Oliivimäki, koska mäellä kasvoi oliivipuita.

Pipliaseurassa ajatellaan myös, että seurakunnissa UT2020 tukee luontevasti Raamatun käyttöä erilaisissa raamattupiireissä ja muissa lukutilanteissa kuin myös rippikouluopetuksessa. Mahdollisuus kuunnella Raamatun sisältöjä voi helpottaa myös niitä käyttäjiä, joille lukeminen tuottaa hankaluuksia.

Syksyllä ilmestyvä UT2020 on varmasti hyvä avaus, kun halutaan palvella uusiakin ihmisiä. Siksi toivon hartaasti, että vanha perinteinen porukka ei nosta käännöksestä taas suurta äläkkää, koska ”kirkon sisäiset jäsentenväliset” aiheuttavat ja ovat aiheuttaneet jo riittävästi harmaita hiuksia ja badwilliä koko kirkon asialle.

Minun mielestäni on hienoa, että saamme uuden käännöksen, joka varmasti herättää uusia ajatuksia perinteisistäkin teksteistä. Sitä kautta sana leviää ja ymmärrys lisääntyy. Kyse on vähän samasta kuin joka sunnuntaisissa pappien saarnoissa. Jokainen tulkitsee tekstien viestiä vähän omalla tavallaan, enkä ole kuullut kenenkään vaativan, että papeille pitäisi säätää yksi, valtakunnallinen saarnapohja!

Riemukkaita elämyksiä odotellessa!

Hannu-Pekka Laiho