Saaret, kaukana autereessa. Aamu kimmeltää, ilmassa on jo aavistus syksyä. Hiljaisuutta, linnut ovat vaiti.
Puiden oksat piirtyvät tarkasti, etäämpänä ääriviivat pehmenevät.
Pieni saari, jonka asukkaita ovat linnut ja kivikkoisen rannan kalat.
’Kimmeltää kesäinen aamu’ mitä minun pitää yrittää sanoa, kun runoilija sanoi sen jo kauan sitten, tarkalleen. Sanat, musiikki mielessä.
Kivet, sammalniskat, kasteisena aamuna kuin uuteen pukuun sonnustautuneet. Kivet, jotka olivat tässä rannassa jo kauan ennen meitä. Oivallisesti paikkansa valinneet.
Poukamassa kimmeltää.
Onnellisia kesäaamuja kaikille toivoo Liisa.
Keravan seurakunnan blogi 
0 comments on “Suviaamu”