Jotain rakkaudesta

On helppo sanoa, että rakastaa. Rakastaahan kun voi melkein mitä vain. Minä rakastan kunnon kermalorauksella terästettyä aamukahviani. On myös vaikea sanoa, että rakastaa. Ainakin sen jälkeen, kun olen lukenut Raamatusta hyvin tunnetun kohdan rakkauden olemuksesta (1. Kor. 13:1-13). Olen joutunut painamaan pääni ja toteamaan, että ei tule mitään.

Pastori Jukka Norvanto avaa tuota Raamatun kohtaa ”Raamattu kannesta kanteen” opetusohjelmassaan. Hän toteaa mm., että Paavalin kirjoittama kuvaus rakkaudesta on samalla kuvaus myös siitä, minkälainen Jumala on. Myös Jeesuksen ja Pietarin välinen keskustelu (Joh. 21:15-17) avautuu Norvannon avulla hyvin lohdulliseen näkymään; Jeesukselle kelpaa meidän vajavainen rakkautemme, se, että pidämme häntä rakkaana.

En aina ole voinut sanoa Jumalalle ”rakastan sinua”, sillä olen ajatellut, että Jumala on odottanut minulta sellaista rakkautta, jota en ole tuntenut kykeneväni antamaan. Jumala kuitenkin osoittaa meille kaikille, että rakkaus on tekoja. Jos Jumala olisi tyytynyt vain tunteilemaan luomansa maailman suhteen, ei häntä ehkä olisi yhtään huvittanut antaa poikaansa Jeesusta syntiemme sovittajaksi.

Jos katsomme vain omiin tunteisiimme, jotka vaihtelevat milloin mihinkin suuntaan, saatamme luulla, ettei meillä ole rakkautta jaettavaksi. Kuitenkin jo keskinäisissä ihmissuhteissamme näkyy rakkaus; hyvät teot, jotka teemme toisille. Valmistamme aamupalaa perheelle, rohkaisemme työkaveria, ilahdutamme iäkästä vanhempaamme kukkakimpulla tai rukoilemme toistemme puolesta. Itsensä rakastaminenkaan ei ole mahdotonta; sitä on jo omasta hyvinvoinnistaan huolehtiminen, vaikkapa terveellisten elämäntapojen avulla. Onneksi voimme rakastaa vajavaisella rakkaudella sekä Jumalaa, että läheisiämme. On hyvä muistaa, että vain Jumala kykenee rakastamaan meitä maailman kaikkeuden täydellisimmällä rakkaudella.

Kun olin 18-vuotias, koin hyvin merkittävän hetken. Tietoisuus ympäristöstäni katosi, ja sen sijaan minut ympäröi valtava voima. Se oli väkevä pakahduttava voima, jossa Jumala ikään kuin sanoi, että katso, tällainen on minun rakkauteni sinuun, sydäntäni särkevää ja kaiken uhraavaa voimaa. Ehkä tuo kokemus annettiin minulle matkaevääksi jo uskon taipaleen alkupuolella, vaikka Jumala lienee ollut tietoinen, minkälaista minun matkantekoni tulisi olemaan.

Luulen, että Jumalan rakkauden ihmettä on ihmisen vaikea käsittää. Syvästi puhutteleva kuvaus tuosta Jumalan käsittämättömästä itsensä uhraavasta Agabe-rakkaudesta löytynee juuri tuosta Paavalin kirjoituksesta.