Eteenpäin näkee, jos osaa katsoa taaksepäin

Teetkö tulevaisuudensuunnitelmia? Aika moni tekee ja hyvähän se on, vaikka näinä epidemia-aikoina tulevaisuuden suunnittelu onkin aiempaa hankalampaa. Minäkin mietin tulevaisuutta, vaikka eivät suunnitelmat välttämättä aina toteudu. Eläkeläisen kalenteriinkin siis tulee merkintöjä ja kalenteri antaa usein tiettyä vakautta elämään.

Innostuin takavuosina toimittajana työskennellessäni tulevaisuuden tutkimuksesta. Törmäsin työreissuillani usein asioihin ja ilmiöihin, jotka sitten lyhyellä tai vähän pidemmällä viiveellä rantautuivat myös Suomeen. Se oli kiehtovaa.

Ostin lentokentiltä tulevaisuutta peilaavia kirjoja ja haastattelin useitakin tulevaisuudentutkijoita Suomessa ja ulkomailla. Heidän kanssaan jutellessa huomasin, että tulevaisuutta voi aika paljon myös ennakoida. Eteenpäin voi nähdä, jos osaa katsoa oikein taaksepäin.

Keravan seurakunta laatii parhaillaan uutta strategiaa vuosille 2021-2026, kuten edellisessä blogissanikin kirjoitin. Strategiatyön pohjaksi on kerätty monenlaisia kirkon ja muiden toimijoiden tilastoja ja ennusteita esimerkiksi seurakunnan ja kaupungin väkimäärästä, tulevasta ikärakenteesta, verokertymistä, muuttoliikkeestä ja vastaavista.

Tiedämme aika hyvin, että kaupungin asukasluku kasvaa tai sen, minkä ikäisiä keravalaiset ovat. Tiedämme myös, miten seurakunnan jäsenmäärä hiljalleen vähenee ja sen myötä tiedämme, että seurakunnan käytössä olevat resurssit pienenevät, kun verotulot laskevat miljoonilla euroilla.

Kaikki tuo tieto on tärkeää, kun seurakunta suunnittelee tulevaisuutta. Hankalampaa sen sijaan on ratkaista, miten seurakunnan toimintaa tulisi kehittää, jotta se palvelisi ja kiinnostaisi entistä paremmin keravalaisia. Totuushan on, että seurakunnan jäsenistä vain pieni osa on aktiivisesti mukana toiminnassa eli nyt pitäisi löytää viisaus sille, miten jäsenenä olevia ihmisiä innostetaan aktiivisemmin mukaan.

Toiminnan tulevaa suuntaa haarukoidessa voi käyttää hyväkseen muutakin tietoa kuin väestö- ja taloustietoja. Tulevaisuutta avaavia trendianalyysejä ja -tutkimuksia löytyy paljon esimerkiksi internetistä. Moni noista ennusteista liittyy tavalla tai toisella bisnesmaailmaan, mutta osa trendiennusteista sopii läheisesti myös kirkon ja miksei myös Keravan seurakunnan tulevaisuuteen.

Luin vastikään pariakin amerikkalaista artikkelia, joissa ennakoitiin ja ”haisteltiin” tulevaisuuden trendejä. Ne olivat sen verran mielenkiintoisia, että ajattelin jakaa niitä sinun kanssasi. Katsotaan ensin noita yleistrendejä.

Ensiksikin keskimääräinen, keskiverto eli ”keskusta” on katoamassa ja ääripäät vahvistuvat. Toiseksi elämme ”valmiiksi viipaloitujen omenoiden aikaa” eli kaiken pitää olla valmiiksi pureskeltua, nopeasti käytettävää ja helppoa. Kolmanneksi mielikuvat ovat tärkeämpiä kuin todellinen sisältö. Neljänneksi asiaan keskittymisen kyky on erityisvoimavara. Ja lopuksi vapaus toimia itsenäisesti ja riippumattomasti on tulevan sukupolven ”kovaa valuuttaa”.

Ja otetaan tähän vielä muutama, hengellisten yhteisöjen toimintaan tulevaisuudessa vaikuttava trendi.  Tutkijat sanovat, että sisältöön perustuvat – siis esimerkiksi hartauksien ja raamattupiirien tapaiset – tilaisuudet vähenevät, kun ”sisältöä” on vapaasti ja rajattomasti saatavilla netistä. Ihmiset tulevat jatkossa tilaisuuksiin, joissa voi kokea yhdessäoloa, tunnelmaa, elämyksiä – jotakin sellaista, joka koskettaa tunnetasolla.

Kaikkialla maailmassa seurakuntien suurena haasteena on ”sukupolvenvaihdos”. Miten iäkkäämmät vastuunkantajat osaavat antaa tilaa nuoremmille ja mistä ne nuoremmat löytyvät? Miten hyväksytään se, että nuorempien sukupolvien tietopohja ja kokemus kristinuskosta ja sen sanomasta on toisenlainen kuin vanhempien?

Edelliseen liittyy myös sellainen havaittu trendi, että Briteissä ja USA:ssa kasvussa olevien seurakuntien johdossa on nuoria ihmisiä. He osaavat sisällöllisesti ja teknisesti lähestyä omaa sukupolveaan vanhempia paremmin.

Kaksi viimeistä ”seurakuntatrendiä” liittyvät sisältöön – vähemmän mutta laadukkaampaa ja keskinkertaisuus turhauttaa. On ymmärrettävää, että kiireisen elämänrytmin keskellä elävät ihmiset kiinnostuvat tai tarttuvat vain ”laadukkaaseen”, on sitten kyse puheesta, musiikista, vapaaehtoistyöstä tai palveluista.

Jos noiden trendien antamia ”viisauksia” soveltaisi käytäntöön Keravalla, muuttuisiko toiminta jollakin tavalla? Tai pitäisikö sinun mielestäsi edes muuttua?

Ei vain Suomessa, vaan kaikissa kristillisissä kirkoissa käydään keskustelua sanoman sisällöstä ja muuttumattomuudesta. Kai tuosta asiasta on vähän riitaakin aikaan saatu, vaikka useimmiten ei olla muuttamassa sanoman sisältöä vaan sitä, miten asia kerrotaan ihmisille. Siis sitä, miten kristinuskon tuhansia vuosia vanha viesti kerrotaan ja välitetään tämän päivän ihmisille, eli mitä Raamatun opetus ehkä merkitsisi tänään.

Jos olen tulkinnut tulevaisuustutkijoiden havaitsemia trendejä oikein, he maalaavat siis tulevaisuutta, joka olisi jotenkin tällaista: vähemmän, laadukkaampaa, koskettavampaa, ihmisläheisempää, ymmärrettävämpää ja juuri minulle tai sinulle mietittyä.

Onko tulevaisuus uhka vai mahdollisuus?

Hannu-Pekka Laiho