Aikaturisti aikamatkalla

Loppuiko syksy jo?  Loppuuko uutisten raju, aivoja puuduttava syysmyrsky vähitellen? Koko syksyn ajan meitä on pommitettu uutisilla koronasta ja poliitikkojen valtataisteluista. On ollut päiviä, jolloin mikään muu, ei edes hirmumyrsky tunnu saavan suunvuoroa. 

Korona on edelleen ajankohtainen ja kipeä aihe, epidemia ei vielä ole ohi, vaikka rokotusuutiset antavat toivoa. 

Koronan aikaan joulukin on lähestynyt kuin varkain. Tutut askelmerkit: myyjäiset, itsenäisyyspäivän juhlat, ystävien kesken vietettävä perinteinen joulujuhla, kauneimmat joululaulut, kaikki on peruutettu, striimattu, siirretty tuonnemmas. Ennallaan ovat vain kauppojen ilmatilan täyttävät loputtomat jouluiskelmät. Joulurunoa ei synny, kodin koristelu vasta alussa. Tästä tulee erilainen joulu. 

Lähdin aikamatkalle 

Sata vuotta sitten Suomessa – ja kaikkialla maailmassa – taisteltiin espanjantautia vastaan. 

Katselin jokin aika sitten suomalaisten kokemaa espanjantautia koronan läpi. Tärkeimmäksi oppaaksi muodostui Eila Linnanmäen väitöskirja Espanjantauti. Kirja on julkaistu 2005, koronan vuoksi siitä on otettu tuore painos. Seikkailin Kansalliskirjaston digitoitujen sanoma- ja paikallislehtien sivuilla. Luin lehtiä vuosilta 1918-1920, tosin hakutoiminto antaa muitakin vuosia, digitoitua aineistoa on vuoteen 1929 asti käytettävissä. 

Niin kuin matkalla aina, turistin mielessä on koko ajan käynnissä vertailu: näin täällä on ja eletään, meillä sentään on asiat tällä mallilla.  Aikaturistinkin matkalla. 

Yhtäläisyydet nousivat esiin nopeasti 

Sekä espanjantautia että covid-19 -tautia torjutaan samantapaisin keinoin: puhtaudella, etäisyyksillä, väentungosten välttämisellä. Viranomaisten ohjeet ovat satavuotiaissa lehdissä etusivuilla, pääuutisten joukossa. Espanjantautiin ei ole ollut lääkettä, lehdissä neuvottiin, kuinka kuumeinen potilas oli saatava hikoilemaan ja lepäämään. 

Taudin on täytynyt olla pelottava, huolestuttava kokemus. Jos sairaus tulee, viekö se mukanaan, miten perhe selviää, miten elämä jatkuu? 

Koronaan sairastuneen oloa osataan varmaan jo lievittää paremmin, mutta pahimmillaan covid-19 on ankara koettelemus sairastuneelle eikä tehokasta parannuskeinoa ole. 

Neuvot ovat tutut, mutta eri tavoin työläät 

Puhtaus on espanjantaudinkin torjunnassa ollut ensimmäinen ohje. Kodin pitäminen puhtaana, pyykin pesu, liinavaatteiden tuuletus ja vaihtaminen puhtaisiin. Toinen ohje on suojautuminen, etäisyys. Hoitajan piti espanjantaudin kurimuksessa suojata kasvonsa, mutta suojus oli kangasta. 

1900-luvun alun keittokirjoissa neuvotaan, miten pyykit pestään. Vaatteita liotetaan, niitä pestään lipeällä ja saippualla ja haudutetaan padassa, huuhdellaan ja ripustetaan kuivumaan ja odottamaan mankelointia. Pyykkisaippuan keittäminen on kunnon emännän ammattitaitoa. Mieleen nousevat lapsuuden pyykkipäivät, höyryävä pyykkipata ja hankikantojen aikaan pihalle kevätaurinkoon ripustetut valkoiset lakanat, koko talven pyykkisuma. Maalla, sedän luona keitettiin teurastuksen jälkeen saippuaa, varauduttiin tuleviin pyykkipäiviin. 

Meille puhtaus on helpompaa. Lämmintä vettä ja pesuaineita on kaikkialla saatavilla. Hygieniatuotteet ovat kertakäyttöisiä tai helposti puhdistettavia.  

Neuvoilta ja ohjeilta ei ole kukaan voinut välttyä. Jos kaikkia suosituksia ei noudateta, ei ainakaan johdu tietämättömyydestä tai suojavälineiden puutteesta. Apua saa, jos tarvitaan. 

Mistä ohjeet ja opit saatiin?

Sata vuotta sitten, espanjantaudin aikaan, ei ollut kuin muutama, harvoin ilmestyvä paikallis- tai sanomalehtiä, radiotoiminta ei edes ollut alkanut. Lehtien levikeistä tai peitosta ei kerätty tietoa – tuliko aviisi joka savuun? 

Luettiinko varoituksia ja ohjeita kuulutuksina kirkonmenojen yhteydessä? Seurakunnan kokoontuessa myös uutiskanava oli auki, kun virallisia ja maallisia kuulutuksia annettiin kansan tiettäväksi. 

Lehdissä painopinta-alaa on niukasti ja tila on käytetty tarkkaan. Uhrien määrä ja taudin vaiheet ilmoitetaan lakonisissa pienissä uutispaloissa. Jokainen palsta on luettava läpi, ennen kuin kokonaisuus hahmottuu. Lyhyt teksti kätkee sisäänsä monta ankaraa kohtaloa, tuskaa ja murhetta. 

Sairaaloisuus on seurakunnassa tänä talvena paljon tawallista suurempi, erittäin on espanjantauti yleinen ehtien jo kuolonkammioihin korjata alkanella vuodellakin useita, etupäässä nuoria ja keski-ikäisiä, monta myöskin kuoli wanhan wuoden lopulla. Länsi-Uusimaa 21.01.1919 

Espanjantauti on viime aikoina peloittawassa määrässä lewinnyt Lohjalla. Niinpä on esim. Etelä-Lohjan Peusaaressa 4 henkilöä lyhyessä ajassa kuollut espanjantautiin, miltei kaikki saaren asukkaat ovat sairastuneet. Samoin on espanjantautia ilmennyt ja kuolemantapauksia sattunut muissakin Lohjan pitäjän kylissä. Länsi-Uusimaa 19.04.1919. 

Espanjantauti on ruwennut raiwoamaan paikkakunnalla. Monesta perheestä on tautiwuoteella miltei kaikki henkilöt, ettei ole kuka elukoita hoitaisi. Useita kuoleman tapauksia on sattunut. Pääsiäispäivänä haudattiin kahdesta perheestä molemmista kaksi ruumista. Walittu lääkärikin tulee wasta ensi kuussa. Länsi-Uusimaa 25.04.1919 

Kuinka monta kuoli? 

Kuolleita oli tuhansia, jopa yli 20 000. Espanjantaudin uhreista ei Eila Linnanmäen väitöskirjan mukaan ole aukottoman tarkkaa tilastoa. Lääkärit seurasivat ja raportoivat sairastumisista esimiehilleen, mutta monia uhreja ei lääkärin hoito edes tavoittanut. Lääkäreitä ei ollut riittävästi – enkä tiedä, joutuivatko potilaat maksamaan hoidosta. 

Osa ankaran ajan kuolemantapauksista on merkitty kirkkoherrojen hoitamaan väestökirjanpitoon, eikä tutkija ole varma, onko kuolinsyy aina määritelty oikein. Oliko se espanjantauti, keuhkotauti, nälkä…  Kyse ei ole osaamisesta, vaan tiedonkulusta. 

Me tiedämme enemmän. Koronan uhreista on olemassa tarkka kirjanpito, taudin eteneminen on päivittäinen uutisaihe. Me tiedämme enemmän ja tarkemmin. 

Me voimme myös luottaa siihen, että apua saa. Sairaanhoito on kaikille yhtä edullista, ei siksi, että se olisi ilmaista, vaan siksi, että kustannukset eivät kaadu yksin potilaaksi joutuneen maksettaviksi. Me olemme kaikki mukana näissä talkoissa. 

Pitkä varjo 

Epidemia jättää pitkän jäljen. Kuinka kauan me muistamme etätyön, etäkoulun, liikkumisrajoitukset? Kuinka läheiset kontaktit elpyvät, kun niitä on kuukausien ajan vältelty? Millaisia jälkiä sairastuneille jää – millaisia vaikutuksia sairauden ja poikkeusolojen ajalla on tulevaisuuteen?

Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia ja kuluu vuosia, ennen kuin covid-19 -epidemiaa voidaan tarkastella ilmiönä, objektiivisesti ja etäältä. Jos tauti edes poistuu. 

Joulu on muistojen aikaa 

En ole kokenut espanjantautia enkä muitakaan influenssa-aaltoja. Muistan, miten aikuiset puhuivat aasialaisesta, kuinka hongkongilaista epidemiaa pelättiin. Omat lapseni muistavat 1990-luvun laman vuodet, vaikka niistä selvittiin sittenkin vähin vaurioin. 

Korona saa monet muistot nousemaan mieleen, erilaiset, silti tärkeät. 

Ehkä niin on tarkoitettu. 

Joulu joutuu, se tulee, se uhmaa pandemiaa ja haluaa tavoittaa sydämet. 

Meidän on vain osattava luottaa jouluun ja ymmärrettävä joulun uudet viestit. 

Pysykää terveinä! 

Hyvää Joulua!