Elämän pienet yksityiskohdat

Kun mietimme elämäämme ja omaa tarinaamme, mietimme usein suurta kokonaisuutta: punaista lankaa ja elämänpolkua. Sen lisäksi elämämme on kuitenkin täynnä mitä pienimpiä, arkisimpia ja näennäisen mitättömiäkin yksityiskohtia. Ne täydentävät elämänpolkuamme, ovat kukkina pientareella tai välkehtivinä kivinä matkallamme.

Pienet yksityiskohdat myös kertovat meille omaa tarinaansa. Siitä, kuinka yllättävilläkin tavoilla toiset ihmiset ovat meihin vaikuttaneet. Elämässämme on eri aikoina eri ihmisiä ja läheiset ihmiset vaihtuvat ympärillämme. Toki on myös heitä, jotka pysyvät vuosia ja vuosikymmeniä. Kaikki nämä kohtaamiset opettavat meitä ja saatamme jäädä kantamaan jotakin niistä mukanamme. Pienet asiat ovat monesti myös niitä, jotka sytyttävät kaipauksen rakkaan ihmisen luokse.

Ajelin tässä yhtenä päivänä töistä kotiin, kun edessäni ajoi Lexus-merkkinen auto. Mieleeni muistui heti peruskouluaikainen ystävä, joka haaveili aina ostavansa itselleen Lexuksen. Hän oli ensimmäinen ystävä, joka puolusti minua koulussa. Aina kun viikkaan pyykistä tulleita puhtaita sukkia, ajattelen lämmöllä nykyisin Saksassa asuvaa läheistä ystävääni, jonka kanssa muutimme uuteen kaupunkiin opiskelemaan ja jaoimme ensimmäisen oman kotimme. Kun odotan varmuuden vuoksi hieman pidempään risteyksessä ohiajavaa autoa, kuulen mielessäni edesmenneen isäni sanat ”hyvin olisit ehtinyt” ja ikävä valtaa hetkeksi mieleni. Kun mausteita rakastava mieheni tekee ruokaa, johon hän laittaa ainoastaan suolaa ja sanoo ”tein sulle tosi tylsää ruokaa, se ei maistu millekään” muistan, kuinka paljon häntä rakastankaan.

Aivan kuten muut ihmiset ovat jättäneet jälkensä meihin, me olemme jättäneet jälkemme heihin. Aivan varmasti joku pieni asia muistuttaa toista ihmistä juuri sinusta. Nouset jonkun mieleen, kun hän haistaa tietyn tuoksun tai kuulee tietyn laulun. Tai kun hän näkee jonkun juovan kahvinsa juuri samalla tavalla kuin sinä tai pukevan takkinsa päälleen juuri niin kuin sinullakin oli aina tapana.

Yksityiskohdat tekevät meistä ihmisiä. Epätäydellisiä, inhimillisiä ja toisinaan niin ärsyttäviä. Samalla kuitenkin helpommin lähestyttäviä, persoonallisia ja rakastettavia. Yhtäkkiä mikään näistä yksityiskohdista ei tunnukaan enää mitättömältä. Ne tekevät elämästä todellista, muistoista aitoja. Toivon, että voin säilyttää mahdollisimman paljon näitä yksityiskohtia sydämessäni kadottamatta niitä ajan jalkoihin, sillä ne kantavat mukanaan jotakin paljon syvempää ja erityisempää. Yksityiskohdat eivät ole merkityksettömiä: ne tuovat rakkaan ihmisen lähelle, muistuttavat siitä arkisesta todellisuudesta, jota olemme jakaneet. Ne välittävät meille rakkautta, ne muistuttavat jaetusta yhteydestä.

Lukemattomista pienistä yksityiskohdista rakentuu koko elämämme suurempi kuva. Elämänpolkumme on täynnä pieniä ja isompia kiviä, niitä satuttavan teräviä sekä niitä ilahduttavan välkehtiviä. Polkumme ei rakennu tyhjiössä, vaan yhteydessä toisiimme. Yksityiskohdat tuovat tämän yhteyden lähemmäs ja muistuttavat meitä kaikesta siitä, joka on tavalla tai toisella rakentanut meitä ja rakentaa yhä edelleen. Tulemme vielä kohtaamaan uusia ihmisiä, rakentamaan uusia yksityiskohtia, jakamaan muistoiksi muuttuvia hetkiä. Kaikki yksityiskohdat eivät ole vielä täydentyneet, polkumme on vielä kesken.

– Emmi Gong