Kevättä melkein Keravan taivaan alla

Heti vuodenvaihteen jälkeen alan tutkistella entistä sääkirjaa, nykyistä almanakkaa toivorikkaana. Se kertoo valon lisääntymisestä päivä päivältä. Ei ole tärkeää, vaikka päivä ei ole pidentynyt edes kukon askelta, mutta tulossa oleva valo ja sen myötä kevät, antaa toivoa paremmasta. Kevään tulo on aina kutsu ihmeen ja ihmettelyn äärelle.

Joka kevät tuo mieleen Raamatun luomiskertomuksen ” Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.” (1. Moos. 1:1-2). Jumala loi kaiken tyhjästä, ei siis mistään. Nyt, luonnon heräämisen myötä, silmät ja korvat vasta alkavat ymmärtää, mitä kaikkea Jumala loi, tyhjästä, ei mistään. Joku onkin todennut viisaasti, että on suuri ihme, että jotain on kuin ettei ole mitään.

Luomiskertomuksessa mainitaan ensin Taivas, Jumalan oma asuinsija ja sitten maa, missä me, koko ihmiskunta saa asua.

” Jumala sanoi: ”Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä.”(1.Moos. 1:11) Niinhän siinä käy joka kevät. Viime syksynä konttasin kesämökin pihalla istuttamassa narsissien ja tulppaanien sipuleita. Syystuuli vihmoi sadetta ja syksy teki tuloaan. Istutin sipulit talveen; nukkumaan tai jopa kuolemaan. Vajaa kuukausi sitten poiketessa mökillä, totesin, kuinka lumen läpi tunkivat ensimmäiset kukkasipulien vihertävät lehdet.

Nyt kevät on edennyt jo pitkälle. Syykin on paljastunut, miksi päivät ovat pidentyneet ja pimeys väistynyt. Miksi kasvusto tunkeutuu lumen läpi, lumet sulavat ja kevään hento vihreys lisääntyy. Helposti pidämme itsestään selvyytenä kaikkea tätä. Näin tapahtuu joka vuosi. Syy on kuitenkin syvemmällä. ”Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä,” (1.Moos. 1:16).

Sauvakävelystä innostuneena kävelen usein aamuvarhaisella tutuksi käynyttä rantalenkkiä. Joka kevät odotan mustarastaita konsertoimaan ja iltaisin kalastajia silakka-apajilleen. Aina on odotukseni palkittu. Niinhän Jumala teki ” Jumala sanoi: ”Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla.”(1.Moos. 1:20). Lupaukset ovat täyttyneet.

Luomistyönsä kuudentena päivänä Jumala loi ihmisen. Hän loi ihmisen valmiiseen maailmaan omaksi kuvakseen.

Luomistyönsä Jumala totesi hyväksi. Kun Jumalan luomaa maailmaa katsoo tänään, on se muuttunut; tuskin sitä Luojan luomaksi tunnistaa. Niin paljon on tuhottu ja tärvätty, sotkettu ja saastutettu. Eikö Jumala olisi päässyt helpommalla, kun olisi jättänyt luomistyönsä tekemättä?

Ihmiskunnan tärväilystä huolimatta Jumalan lupaus hyvyydestä on vielä olemassa ja nähtävissä ympäröivässä luonnossa. Miksi Jumala pitää huolta luoduistaan? Onneksi tätä ei tarvitse yksin ihmetellä, vaan kanssaihmettelijä löytyy Psalmien kirjan luvusta 8:5-9 ”- mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtaansa: lampaat ja härät, kaiken karjan, metsän villit eläimet, taivaan linnut ja meren kalat, kaikki vesissä liikkuvat.”

Siunattua kevättä, Pertti Torppa