Kun saimme esikoisemme, olin jo reilun viikon päästä oman Mummoni luona kylässä. Se oli oikea lellittelyreissu. Mummoni ja tätini pitivät vuorotellen poikaamme sylissään ja minä sain syödä Mummon hyviä ruokia ja lepäillä. Lämmöllä muistelen edesmennyttä Mummoani ja hänen rakkauttaan meitä lapsenlapsia ja meidän lapsiamme kohtaan.
Esikoisemme viikon ikäisenä Mummoni sylissä. Minä heidän vieressään.
Nyt korona-pandemian aikana lapsiperheet ovat olleet kovin erilaisessa tilanteessa. Suku ja ystäväpiiri eivät ole voineet entiseen malliin käydä vierailulla. Ne, jotka ovat korona-aikana tulleet äideiksi ja isiksi, eivät tiedä millaista on viettää isoja kastejuhlia, joissa läheiset toivottavat rukouksin ja siunauksin suvun uuden jäsenen tervetulleeksi.
Olen kasteperheiltä kuullut, miten paljon elämään vaikuttaa se, kun isovanhempien, kummien ja ystävien tarjoama hoitoapu on ollut pakon sanelemana vähäisempää tai sitä ei ole voinut saada ollenkaan. Perheiden tilanteet ja riskiryhmiin kuuluminen vaihtelee. Vaikka tuoreet äidit ja isät ovat onnellisia lapsistaan, jotakin tärkeää puuttuu, kun yhteys turvaverkkoon on vähäistä. Toivon heille pikaista tilanteen muutosta rokotusten myötä ja pandemian hellittäessä otettaan! Yhteys lapsiin ja lapsenlapsiin on joka sukupolven elämää rikastuttava asia. Sen tietää jokainen Mummi ja Vaari.
Korona-aikana äidiksi ja isäksi tulleet odottivat ihan toisenlaisia vauva-aikoja. Minäkin odotin pari vuotta sitten jotain ihan muuta kuin missä tilanteessa nyt olen. Asiat voivat kääntyä niin nopeasti toisenlaisiksi. Tasan kaksi vuotta sitten menetettyäni isäni äkillisesti talvella kirjoitin äitienpäiväblogissa näin:
Äidin ikääntyessä roolit saattavat vaihtua. Ehkä joskus tulee päivä, jolloin itse vien äidille kotiin tai palvelutaloon herkkuja, ja lopuksi peittelen väsyneen äidin päiväunille.
Enpä olisi arvannut tai toivonut, että se päivä on jo tullut. En olisi halunnut, että roolit vaihtuvat näin nopeasti. En olisi tahtonut luopua kaikesta siitä hyvästä, mitä vielä pari vuotta sitten oli äidin ja isän kanssa.
Mutta kaikissa elämänvaiheissa on mahdollista löytää mielekkyyttä ja hyviä asioita. Ei niin, että pakotan itseni ajattelemaan positiivisesti, vaan luotan Jumalan johdatukseen jokaisen ihmisen kohdalla. Asiat eivät tapahdu sattumalta, vaan kaikella on merkityksensä. Aina merkitys ei avaudu meille heti tai edes tämän elämän aikana.
Aivan kuten äidin sylissä olemme pieninä kokeneet hoivaa ja rakkautta, meillä on lupa luottaa Jumalan huolenpitoon läpi elämämme. Ja sen jälkeenkin.
Jumalan siunaukseen ja varjelukseen uskomme kaikki äidit tänäkin Äitienpäivänä. Sylin täydeltä onnea!
Iäkäs äiti palvelutalossa omassa huoneistossaan.
Keravan seurakunnan blogi 
Elämän läheisiä ja turvallisia ajatuksia. Kiitos.
TykkääTykkää