Mauri Airila

Seutula, muistojeni Bulevardi – osa 2

Edellinen blogini 28.4.2021 taustoittaa elämääni Seutulassa, lapsuuteni ja nuoruuteni kotikylässä. Noista muistoista pyrin poimimaan tuleviin kirjoituksiini teemoja, joissa kansallisesti tärkeät asiat ja omat kokemukseni kohtaavat. Tällä kertaa muistelen vuonna 1952 pidettyjä Helsingin olympialaisia.

1950-luvulla ei ollut televisiota, taivaskanavia eikä sosiaalista mediaa. Ihmiset kuuntelivat uutiset radiosta, lukivat jutut lehdistä ja keskustelivat kiinnostavista asioista nokitusten. Suomen tapahtumat olivat tärkeitä, ulkomaiden toisarvoisempia. Matkailu maan rajojen ulkopuolella oli harvojen herkkua, eikä useimpien suomalaisten kielitaito riittänyt kansainvälisen menon seuraamiseen. Ihmisiä kiinnostavaa ohjelmaa oli tarjolla niukasti, ja niinpä kansallisiin merkkitapahtumiin kuten omiin olympialaisiin tai vaikkapa Mannerheimin tahi Sibeliuksen hautajaisiin osallistuttiin paikan päällä sankoin joukoin. Helsingin olympiakisat kaikkine valmisteluineen koettiin koko kansan ponnistuksena. Moni halusikin päästä mukaan ison tapahtuman tunnelmaan ja aistimaan kansainvälistä meininkiä.

Vuoden 1940 kesäolympialaiset piti järjestää Tokiossa, mutta Kiinan ja Japanin välisen sodan vuoksi kisapaikkaa oli vaihdettava. Heinäkuussa 1938 Kansainvälinen olympiakomitea myönsi kisat Helsingille, joka oli alun perinkin kilpaillut järjestelyistä tasaväkisesti Tokion kanssa. Toisen maailmansodan pyörteissä olympialaisia ei voitu kuitenkaan pitää, vaan seuraavat olivat vasta vuonna 1948 Lontoossa. Helsingin vuoro tuli neljä vuotta myöhemmin, ja toiminta-aikaa olympiakomitean päätöksestä tapahtuman toteutukseen jäi viisi vuotta.

Helsinki oli ehtinyt valmistautua kisajärjestelyihin jo 1930-luvun loppuvuosina, jolloin stadion ja monet muut suorituspaikat valmistuivat. Lisärakentamista ja paikkojen kunnostamista toki vielä tarvittiin. Käpylään valmistui uusi Kisakylä, sillä ennen sotia rakennettu Olympiakylä oli jo asutettu perusväestöllä. Ison naapurin vaatimuksesta Otaniemen Teekkarikylä varustettiin ja aidattiin neuvostoliittolaisten ja muiden itäblokin urheilijoiden käyttöön, jottei asuminen muunmaalaisten joukossa olisi tartuttanut heihin länsimaista hapatusta.

Sodasta toipuvalle ja Neuvostoliittoon vielä sotakorvauksia maksavalle maalle kisat olivat suuri voimainkoetus. Toisaalta ne olivat Suomelle loistava kansainvälinen näyteikkuna. Lännessä monet nimittäin kuvittelivat Suomen olevan osa Neuvostoliittoa, jos ei virallisesti niin ainakin käytännössä. Olympiajärjestelyillä pyrittiin ja pystyttiin osoittamaan, että kuulumme selvästi länsimaihin. Sivustatukea saatiin muun muassa Coca-Colalta, jonka neljänneslitran vetoiset lasipullot rantautuivat Suomeen kisojen aattona.

Olympialaiset pidettiin 19.7.-3.8.1952. Pääpaikkana oli tietysti Olympiastadion, mutta tapahtumia riitti ympäri Helsingin seutua ja jopa Hämeenlinnaan. Avajaispäivä sattui olemaan myös isäni 40-vuotispäivä. Isä oli innokas urheilumies, erityisesti penkkisellainen, ja niinpä olympiakisojakin lähdettiin seuraamaan paikan päälle. Minäkin pääsin mukaan, vaikka ikää oli vasta neljä ja puoli vuotta. Mieleen on kuitenkin jäänyt jonkinlainen muisto istumisesta stadionin piippuhyllyllä aivan ulkokaiteen vieressä. Olympialaisten ajaksi katsomoita oli korotettu puisilla lisäosilla, ja nuukana miehenä isä tietenkin hankki meille edullisimmat paikat. Stadionille mahtui peräti 70 000 katsojaa.

Pääsylippuja myytiin myös dollarihintaisina. Meidän lippumme maksoi nykyrahassa noin 25 euroa.

Maratonin kulkua kävimme seuraamassa Tuusulantien varrella Helsingin pitäjän kirkolla, jonne Seutulasta oli matkaa vain kymmenen kilometriä. Tuusulantie oli harvoja kestopäällystettyjä maanteitä, joten oli luontevaa käyttää sitä myös juoksuratana. Maratonin kääntöpaikka oli Mätäkivenmäen juurella, siinä missä Vanhalta Tuusulantieltä nykyisin erkanee Ruotsinkylään johtava Maisalantie. Olympiamaratonin muistopaasi on edelleen nähtävänä Vanhan Tuusulantien reunassa.

Olympiamaratonin kääntöpaikan muistopaasi sijaitsee Tuusulassa Mätäkivenmäen alla Vanhan Tuusulantien kevyen liikenteen väylän reunassa.

Maratonin kulusta minulla ei ole muistikuvaa, mutta voittajasta muistan puhutun jälkeenkin päin. Tšekkoslovakialainen Emil Zátopek oli tuon ajan kestävyysjuoksun suuri nimi, ja hän voitti maratonin ohella 5000 ja 10 000 metrin juoksut. Lehdet nimesivät hänet ”ihmisveturiksi”, joka useimmiten veti juoksijaletkaa kasvoillaan kärsivä ilme. ”Satupekka” oli suomalaisten kansansuosikki vielä seuraavienkin vuosikymmenten ajan, ja hän piipahti useasti Suomessa muistoja verestämässä yhdessä keihäskultaa voittaneen Dana-vaimonsa kanssa.

Tässä "Satupekka" kaartaa kärjessä loppusuoralle voittamassaan 5000 metrin juoksussa. Irvistys oli hänen tavaramerkkinsä.

Katoavaa on kuitenkin mainen kunnia. Vuonna 1968 Neuvostoliitto lopetti panssareillaan Tšekkoslovakiassa kansalaisvapauksia haikailevan niin sanotun Prahan kevään. ”Väärin ajatteleva” eversti Zátopek erotettiin kaikista merkittävistä tehtävistä ja siirrettiin kaivokselle louhimaan uraania. Zátopekin maine tosin palautettiin Tšekin tasavallan irrottua Neuvostoliiton otteesta 1990-luvun alussa, mutta suurjuoksijan mielenterveys oli jo ehtinyt mennä.

Kuten aina olympialaisten päätösjuhlissa kohteliaasti todetaan, juuri päättyneet kisat olivat siihenastisista parhaat. Näin Helsingissäkin. Oikeastikin Suomessa pidetyt kesäolympialaiset taisivat olla viimeiset järjellisen kokoiset. Nykyiset olympiakisat ovat paisuneet yli kaikkien taloudellisten ja ekologisten rajojen, ja valitettavan usein vain tarjoavat pullistelunäyttämön eri maiden diktaattoreille!

Ennen oli paremmin.

0 comments on “Seutula, muistojeni Bulevardi – osa 2

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: