Suvaitsevaista uhkapeliä

Tiedän, että otan nyt tietoisen riskin. Valitsenpa sanani tässä pakinassa, miten tahansa, joku lukijoista todennäköisesti pahoittaa silti mielensä. Se voi johtua minusta, mutta hyvin myös siitä, että osalla lukijoista on pohtimistani asioista hyvin erilainen näkemys. Joku saattaa pitää minua jopa harhaoppisena, vaikka kristinopin perusteista en tässä paljoa puhukaan.

No, tämän esipuheen jälkeen voi kai jo sanoa, minkälaisia asioita ajattelin pohtia. Mielessäni on pyörinyt parikin viime viikkoina vahvasti julkisuudessa esillä ollutta aihetta: Päivi Räsänen sekä Israel, Palestiina ja Lähi-itä! Ne ovat kipeitä aiheita, joka aiheuttavat säröjä ja hajaannusta jopa meidän uskovien kesken.

Aiheet ovat herättäneet suuria tunteita muuallakin kuin meillä Suomessa. Minulle kuitenkin yllätys oli, että Päivi Räsäseen liittyvä keskustelu on niin merkittävä, että Räsästä tukevia mielenilmauksia on nähty jopa ulkomailla asti! Sekin on minua hämmentänyt, että viimeaikainen Lähi-idän tapahtumiin liittyvä uutisointi on saanut joidenkin ihmisten mielenrauhan suistumaan kokonaan raiteiltaan.

Miksi sitten koen, että näistä asioista pitää silti puhua? Siksi, koska ne ovat aiheita, joiden kautta monet ihmiset rakentavat meistä uskovista hyvinkin kummallisia mielikuvia. Ne ovat myös aiheita – ainakin Päivi Räsänen – joita myös uskontoon ja kirkkoon kielteisesti asennoituvat käyttävät jatkuvasti hyväkseen lietsoessaan kielteistä mielikuvaa koko kirkosta. Ja kolmanneksi, meidän on pystyttävä keskustelemaan vaikeistakin asioista suvaitsevasti, kiihkottomasti – samalla erilaisia mielipiteitä kunnioittaen ja toisin ajattelevia tuomitsematta.

Meidän voi olla hyvä ymmärtää myös se, että omalla ehdottomuudellamme saatamme tehdä kirkolle huomaamattamme suurtakin vahinkoa, vaikka luulemme vain puolustavamme uskomme opillista sisältöä.

Kun olen istunut tietokoneen ääressä muutaman tunnin tausta-aineistoja lueskellen ja blogitekstiä kirjoitellen huomaan, että molemmat asiat ovat niin laajoja, ettei niitä saa yhteen tekstiin mahtumaan – tai saa, mutta kukaan ei niitä todennäköisesti jaksa yhdellä kerralla lukea! Siksi aloitan Räsäsellä ja jatkan seuraavassa blogissa ehkä jo parin viikon sisällä Lähi-idän asioista. Joten malttakaa mielenne!

Päivi Räsänen on vuosien saatossa aiheuttanut puheillaan ja kirjoituksillaan suurta hämmennystä. Harva sanoo, että hän olisi mielipiteillään tuonut kirkon piiriin enemmän ihmisiä kuin hän on todennäköisestä kirkosta karkottanut. Olen itse täysin eri mieltä Päivi Räsäsen kärjekkäimmistä, sukupuolisuutta koskevista näkemyksistä ja suhtaudun muutenkin varauksella hänen tietynlaiseen kristilliseen ehdottomuuteensa.

Siitä huolimatta koen, että Päivi Räsänen on viime kuukausina joutunut täysin kohtuuttoman kritiikin ja jopa vainon kohteeksi. On hämmentävää, että valtakunnansyyttäjä on nostanut hänen esittämistään, uskoonsa perustuvista mielipiteistä syytteet. Jos syyttäjäviranomaiset lähtevät perkaamaan Raamatun – tai miksei Koraaninkin – vanhoja tekstejä ja niistä lausuttuja mielipiteitä tai tulkintoja, uppoaa oikeuslaitos syvälle suohon.

Koen, että valtakunnansyyttäjä voi toiminnallaan horjuttaa koko mielipiteenvapaus- tai sananvapaustulkintaa tai jopa ihmisten luottamusta oikeuslaitokseen. Ei suomalainen lakikirja voi koskaan toimia Raamatun tekstien, tai muiden historiallisten tekstien, mittarina.

Olen siis vahvasti eri mieltä valtakunnansyyttäjän kanssa. Mutta olen eri mieltä myös Päivi Räsäsen kanssa. Minusta Päivi Räsäsen pitää sivistyneenä ihmisenä, kansanedustajana, lääkärinä ja entisenä ministerinä ymmärtää se, miten hänen sanansa, mielipiteensä ja tulkintansa voivat vahingoittaa ja satuttaa kanssaihmisiä. On monta tapaa tulkita Raamatun tekstejä ja lukematon tapa muotoilla nuo tulkinnat – silti luopumatta omasta uskostaan ja näkemyksestään.

Kyse on pitkälti myös sanavalinnoista. Räsänen on julkisuudessa usein toistanut, ettei hän missään tapauksessa halua loukata ketään. Mutta pitäisikö hänen kuitenkin miettiä asiansa esittämistä, sanoja ja ilmaisua uudelleen, jos jatkuvasti käy niin, että viesti tulkitaan väärin. Ei kai kuulija aina voi olla väärässä?

Kyse on myös kristinuskon perusasioista. Minun kristinuskoni perustaan kuuluvat anteeksianto, armo, toisten kunnioittaminen, luottamus, ilo ja vapaus. Itse asiassa jo Martti Luther taisi puhua uskosta, toivosta ja rakkaudesta ja jotenkin myös siihen suuntaan, että usko tekee ihmisen onnelliseksi, iloiseksi ja vapaaksi.

Nykyiset, tai miksei jo ennen meitä eläneet, korkeasti oppineet kirkkoisät, teologian tutkijat ja asiantuntijat esittävät Raamatun vanhoista ja uusista jakeista hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Siksi en usko, että Päivi Räsänen on maailmassa ainoa, jolla on noista asioista ”yksi ja oikea” tulkinta. Usein pohditaan myös sitä, saako ja voiko Raamatusta poimia julkisuutta varten vain muutamia yksittäisiä jakeita, vai pitäisikö aina mukaan ottaa myös asiayhteys ja kokonaisuus?

Hannu-Pekka Laiho

P.S. Israelista, Palestiinasta ja Lähi-idästä siis seuraavassa blogissa!