Liikaa, vai sittenkin sopiva?

Onko sinulle koskaan sanottu, että sinä olet liian jotakin? Liian äänekäs, liian hiljainen, liian ankara itsellesi, liian laiska, liian huoleton, liian liian liian? Luulen, että aika monelle meistä on jotakin tähän suuntaan sanottu, ainakin minulle on. Varsinkin nuorempana otin tällaisia sanoja syvästi vastaan ja yritin olla vähemmän. Yritin etsiä sitä tasoa, mikä olisi kaikille sopiva. Sopivan äänekäs, sopivan ankara, sopivan tehokas. Voit varmaan arvata, ettei sopivaa koskaan löytynyt. Jollekin se oli aina liikaa ja jollekin liian vähän.

On myös tärkeää huomata, ettei meistä tule sellaisia kuin olemme tyhjiössä. Yleensä auktoriteettiasemassa olevat ja oma viiteryhmämme ympärillämme ovat muokanneet meitä ja meidän ajatuksiamme johonkin suuntaan. Toisen saavutukset eivät koskaan riittäneet kenellekään: ei opettajille eikä vanhemmille. Toisen taas ei annettu tehdä mitään itse, vaan hänen puolestaan tehtiin kaikki valmiiksi. Joten onko ihmekään, että näitä taitoja täytyy vanhempana harjoitella kantapään kautta? Jos ei ole saanut kokea riittävänsä omana itsenään, ei sellaista opi pelkästään kirjoja lukemalla tai saarnoja kuuntelemalla. Jonkun pitää näyttää se teoillaan.

Iän karttuessa minulle valkeni, ettei kaikkia voi miellyttää. Siispä opettelen etsimään itselleni sopivaa tasoa. Sellaista, joka tuntuu hyvältä ja sellaista, jonka takana voin seisoa. Ihmiset ympärillä saavat oppia sopeutumaan siihen. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, ettei meidän tarvitsisi arvioida omaa toimintaamme, kokeilla uusia toimintatapoja tai poistua omalta mukavuusalueeltamme. Yhteiselämä on monesti kompromissien etsimistä ja tasapainoilua. On hyvä opetella joustamaan, mutta myös tunnistamaan ne asiat, jotka ovat itselle joustamattomia. On hyvä opetella vilpittömyyttä ja avoimuutta sekä toisia että itseä kohtaan.

Minua on toisinaan rohkaissut ajatus siitä, että Jumala on luonut minut olemuksellisesti tällaiseksi. Monia teoistani ja sanoistani valitsen, mutta se, kuka ja mitä olen, on Luojan luomaa. Jos Jumala on halunnut luoda minusta tällaisen, niin silloin Hän saa minua tällaisena katsellakin. Ja jos Jumala on nähnyt nämä ominaisuudet ja persoonallisuudenpiirteet juuri minulle sopiviksi, silloin ne saavat olla sitä myös ihmisille ympärilläni.

Omaa paikkaansa maailmassa etsien,

– Emmi Gong