Mikä joulussa liikuttaa?

Mitenköhän monta kertaa olet elämässäsi kuullut jouluevankeliumin?

Varmasti kymmeniä kertoja. Millaisia ajatuksia ja tunteita tuttuus herättää? Kuunteletko joulun kertomuksen löytäen siitä joka vuosi jotain uutta vai onko se niin tuttu raamatunkohta, ettei siihen kiinnitä erityistä huomiota. Onko se jotain, joka kuuluu kuitenkin jokaiseen jouluusi?

Jouluevankeliumin ydin on Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan. Jumala syntyi ihmiseksi Jeesus-vauvassa keskelle vaatimattomia puitteita epävarman ajan keskelle. Juuri epävarmaa ihmisen elämä on kaikkina aikoina ollut. Jotkut ovat toki koettaneet torjua epävarmuuden rakentamalla muureja ympärilleen vaikkapa rahasta tai ihan oikeista kivistä.

Marialla ja Josefilla ei ollut tarjota kummoista suojaa pienokaiselleen. Pian Jeesuksen syntymän jälkeen heidän piti paeta Egyptiin, sillä kuningas Herodeksen aikomuksena oli surmata Jeesus, jota idän tietäjätkin olivat tulleet kumartamaan.

Kun ajattelemme joulukertomusta, huomaamme miten yhtä aikaa epävarmuuden ja pelon keskellä on olemassa myös rakkaus ja huolenpito. Ja elämän ihme ja kauneus pienessä vastasyntyneessä. Elämän epävarmuuden keskellä.

Tällaista ihmisen elämä on ollut kaikkina aikoina – meidänkin elämämme. Raskaiden ja vaikeiden asioiden keskeltä on löydettävissä kauneutta ja hyvyyttä. Jouluevankeliumi ei ole vain kaunis tarina, joka kuuluu jouluun. Se kertoo rakkaudesta. Suurimmista suurin, suorastaan kaikkivaltias Jumala, tahtoi syntyä heikoksi ja hauraaksi ihmiseksi keskellemme jakamaan ihmiselämän ristiriitaisen todellisuuden.

Minkä tähden? Sen tähden, ettei meiltä kaiken vaikean ja ahdistavan keskellä hämärtyisi se, mikä on kaikkein tärkeintä elämässä: yhteys Luojaamme ja toisiin luotuihin. Sen tähden meille syntyi Vapahtaja. Aivan kuten Jumalan rakkaus loistaa meille Seimen Lapsesta, loistakoon se meidän kauttamme ympärillemme.

Kristiina Nyman