Vaikuta lahjoituksellasi

Maailmanhistorian kuuluisin lahjoitus löytynee Luukkaan evankeliumista. Jeesus näki, kuinka köyhä leskivaimo pudotti uhriarkkuun kaksi pientä lanttia. Rahassa mitattuna lahjoitus oli merkityksetön, mutta se jäikin historiaan lahjoittajan asenteen kautta. Muut lahjoittivat liiastaan, leski antoi pois ”kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi”. Tässäpä meille mukavuustaloudessa eläville asenneoppia!

Hyvinvointi-Suomessa valtio ja kunnat ovat ottaneet vastuulleen useimmat sosiaaliset tehtävät, jotka menneinä vuosisatoina hoituivat kirkon, omaisten tai vapaaehtoisten voimin. Hyvä niin. Mutta edelleen yhteiskunnassa ja kirkon kentässä on tarpeita, joita ei saada hoidetuksi kuntoon vain verovaroin. Tarvitaan yhdistyksiä ja muita vapaaehtoisten yhteisöjä, jotka kantavat vastuuta näistä katvealueista. Rahataloudessa kun eletään, kaikki vapaaehtoistyö tarvitsee myös varoja, ja niitä saadaan lahjoittajilta.

Lähimmäisvastuuta kantavia hyviä yhdistyksiä on leegio. Tavallisen palkansaajan tai eläkeläisen mahdollisuudet rahoittaa hyvän tekemistä ovat varsin rajalliset. Tietysti voi ajatella kuten palestiinalaisleski, että lahjoittaa kaiken elämisensä. Itsesuojeluvaisto ja terve järki tosin muistuttavat, että tuossa tilanteessa auttaja siirtyy helposti autettavien puolelle. Mahtaako sekään olla tavoiteltava tilanne?

Kaikkia hyvällä asialla olevia yhdistyksiä ja yhteisöjä en siis voi mitenkään tukea. Pitää tehdä valintoja. Miten valitsen tuettavat?

Koetan löytää sellaisia kohteita, jotka jäävät yritysten kiinnostuksen ja kansalaismassojen sympatioiden ulkopuolelle. Kristilliseltä pohjalta toimivat yhteisöt ovat tyypillisesti näitä. Mutta niidenkin joukossa on kahden tai kolmen kerroksen väkeä.

Helsingin Sanomissa oli 9.10.2022 mielenkiintoinen juttu ”Uhrilahja Mobilepaylla”. Siinä selostettiin, millä tavoin Kirkkohallitus päättää seuraavan vuoden valtakunnallisista kolehtikohteista. Suuri osa päättäjistä joutui poistumaan kokouksesta jääveinä, jotteivät olisi olleet myöntämässä kolehteja omalle järjestölleen. Niinpä ”kirkkopoliittisesti herkän, miljoonien eurojen päätöksen tekivät Kirkkohallituksen kansliapäällikkö, juristi, talousjohtaja ja kirkon työmarkkinalaitoksen johtaja. Yli puolet ensi vuoden valtakunnallisista kolehdeista menee järjestöille, joiden edustajat olivat poistuneet päätöksenteosta esteellisinä. Kirkon ulkomaanapu ja Lähetysseura saivat kumpikin viisi kolehtia.” Voisin omasta kokemuksesta lisätä: ”ja parhaaseen katseluaikaan”.

Itse tuen mieluiten niitä lähetysjärjestöjä, joilla ei ole lobbausvoimaa Kirkkohallituksessa. Nekin tekevät vaikuttavaa työtä vaikeissa oloissa vaatimattomin voimavaroin. Lisäbuustia näiden tukemiseen saan joidenkin seurakuntien halusta työntää tiettyjä lähetysjärjestöjä marginaaliin ja seurakunnan tuen ulottumattomiin. Olen vankkumaton tasa-arvon kannattaja, ja juuri siitä syystä kirkon virallisiksi lähetysjärjestöiksi hyväksyttyjen yhdistysten syrjiminen tuntuu niin vastenmieliseltä. Uskon, että meille Keravalle valittiin fiksummat päättäjät.

Keravalla otettiin käyttöön mahdollisuus antaa kolehti Mobilepaylla. Se oli erinomainen päätös. Enää ei tarvitse tunkea haaviin tavanomaista normiseteliä kolehtikohteesta riippumatta, vaan kohteen kuullessaan voi aidosti päättää, paljonko sille olisi tällä erää hyvä antaa.