Joulurauhaa juhlan ja arjen keskelle

Ensi lauantaina eli jouluaattona – jos Jumala suo – Turun tuomiokirkon kellonlyöntien jälkeen kaupungin protokollapäällikkö Mika Akkanen avaa vanhan pergamenttikäärön ja lukee Brinkkalan talon parvekkeelta alla olevan juhlallisen joulurauhan julistuksen.

Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehottamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään, sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa.

I morgon, vill Gud, infaller vår Herres och Frälsares nåderika födelsefest; och varder förty härigenom en allmän julfred kungjord och påbjuden, med åtvarning till envar att denna högtid med tillbörlig andakt fira, och i övrigt iakttaga ett stilla och fridsamt uppförande, emedan den, som häremot bryter samt julhögtiden genom något olagligt eller otillbörligt förfarande oskärar, gör sig under försvårande omständigheter förfallen till det straff, lag och författningar för varje brott och överträdelse särskilt påbjuda.

Slutligen tillönskas stadens samtliga invånare en fröjdefull julhelg.

Joka vuosi tämä teksti herkistää ainakin minut.  Arvokas, keskiajalta periytyvä traditio on voimissaan juuri länsirannikolla. Joulurauha julistetaan myös Naantalissa, Uudessakaupungissa, Raumalla ja Porissa. Myös Porvoossa tämä vanha perinne jatkuu.

Joulurauhanjulistuksilla on pitkä historia. Turussa luettavan rauhanjulistuksen juuret ovat keskiajalla 1300-luvun alkupuolella eli siis 700 vuoden päässä. Länsirannikon joulurauhanjulistuksissa pyydetään Jumalan siunausta ja korostetaan joulun erityisyyttä. Vuosisatojen ajan esivalta on toivonut kansalaisilta asiallista käytöstä, mutta korostanut myös hiljentymisen ja yhdessäolon merkitystä.

Joulurauhanjulistus on edelleen todella monelle suomalaisille tärkeä osa joulun perinnettä. Vaikka koulujen joulujuhlaperinne innostaa joka vuosi muutamiin negatiivisiin kommentteihin, en ole muista kenenkään vaatineen joulurauhanjulistusten kieltämistä tai televisioinnin lopettamista! Maamme-laulun lisäksi Martti Lutherin perinteisen ”Jumala ompi linnamme”-virren sanatkin kaikuvat kirkkaasti Turun Vanhalla suurtorilla, tuomiokirkon kupeessa.

Joulunaikaan liittyy lukuisia hetkiä, jolloin koko perhe lähtee yhdessä liikkeelle. varsinkin lapset odottavat innolla Keravan uudenvuoden aaton ilotulitusta. -Kuva Hannu-Pekka Laiho

Joulun merkitys on vuosikymmenien, ja sukupolvien, saatossa muuttunut. Silti joulu on yksi harvoista kristillisistä juhlista, joka kulkee muutoksista huolimatta vahvasti mukana useimpien ihmisten perintögeeneissä. Lapsuuden vahva tunnelataus nousee pintaan jo adventinajan joululaulujen myötä ja herkistää paatuneimmankin mielen. Askeleet vievät edelleen myös aaton hartauksiin. Kaipaus, joulun salaperäisyys, yhdessäolo, lähimmäiset – jouluun liittyy paljon voimakkaita tunteita, muistoja ja toiveita herättäviä asioita. Siksi joulu on joillekin myös pelottava, riittämättömyyden ja osattomuuden tunteita nostava ajanjakso.

Joulurauhanjulistuksen sisällön ja arjen todellisuuden välillä on nykyään valtava ristiriita. Venäjän armeija jatkaa raakaa hyökkäystään Ukrainassa. Tavallisten ihmisten koteja tuhotuu. Hyytävä kylmyys täyttää syyttömien ihmisten asumukset. Asiallisesta ja hartaasta käytöksestä ei ole tietoakaan.

Vaikka tilanne meillä Suomessa on aivan toinen kuin Ukrainassa, meilläkin tilanne on omalla tavallaan poikkeuksellinen. Liian monelle ihmiselle nopeasti kallistuneet hinnat, etenkin sähkön hinta, aiheuttaa todellista ahdistusta. Liian monelle rahat riittävät hädin tuskin ruokaan. Niukkuuden keskellä ei joululahjoista uskalla edes haaveilla. Eikä monen kokema huoli isänmaan turvallisuudestakaan ole vähäpätöinen asia.

Joulurauhanjulistusten perinne alkoi keskiajalla ja silloinkin elettiin hyvin epävakaisia aikoja. Sodat ja väkivalta olivat jatkuvasti läsnä. Monessa maassa yhteiskuntajärjestystä oltiin vasta rakentamassa. Laki ja järjestys oli kehittymätöntä. Heikommassa asemassa olevat kokivat suurta turvattomuutta. Naisten ja lasten asema oli heikko ja ongelmallinen. Esivaltaa edustaneet virkamiehet koettiin vihollisiksi.

Kirkko koetti parantaa arvo- ja moraalityhjiötä julistamalla joulunajaksi ”Pax Dein – Jumalan rauhan”. Jos edes silloin heikoimmassa asemassa olevat selviäisivät vähän paremmin. Mukaan saatiin myös hallitsijat, jotka päättivät langettaa joulurauhaa rikkoville tavanomaista kovemmat rangaistukset.

Joulurauhanjulistuksessa on siis pohjimmiltaan kyse arvoista ja moraalista. Pyrittiin muuttamaan ihmisten käytöstä. Mutta onko julistuksella nyt tänä jouluna sama tarkoitus? Tai pitäisikö olla?

Aika ajoin joku nostaa julkisuudessa esille keskustelun arvotyhjiöstä. Väitetään, että moni ongelma johtuu siitä, että ihmisten käyttäytymistä ohjaavat arvot ovat hämärtyneet. Voisin veikata, että asia nousee taas esille ensi vuoden puolella, kun lähestytään huhtikuun edustakuntavaaleja.

Joulurauhanjulistus pohjautuu vahvasti vuosisatoja vallalla olleisiin kristillisiin arvoihin, vaikka niiden merkitys nykyajan ihmisille onkin vähentynyt. Ehkä juuri tämän takia arvokeskustelun perinne pitäisi määrätietoisemmin elvyttää. Tässä kirkkokin voisi olla aktiivisempi, vaikka kyse ei ole vain henkisistä asioista eli totuudesta, hyvästä, kauniista tai pyhän kokemisesta. Kyse on myös sosiaalisista arvoista, vapaudesta, tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta, ystävyydestä, rakkaudesta ja lähimmäisyydestä.

Kun miettii yllä oleva ”arvolistaa”, ymmärtää hyvin, miksi joulu on meille edelleen niin tärkeä juhla. Parhaimmillaan joulu on juuri rakkautta, läheisyydestä, pyhän kokemista, oikeudenmukaisuutta, ystävyyttä ja kauneutta.

Joulu on välittämistä – yhtä hyvin lähellä olevista rakkaista kuin kauempana olevista sodan keskellä kärsivistä ihmisistä. Kaikki ovat lähimmäisiämme.

Hyvää ja rauhallista joulunaikaa ja Jumalan siunausta!

Hannu-Pekka Laiho