Pyhät viikarimatkat

Ajatus tykönäsi, Rauha kanssasi!

 ”Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.” Ps. 84:6

Vanha mies, ukoksi jo mainittu, työntää lastenrattaita tien viereltä metsäpolulle. Rattaissa on pieni poika, joka tavoittelee unta. On keväinen aamupäivä. Auringon hymy on lempeä, taivaan sinessä pilvi etsii toistaan. Auringon lämpö on vielä orastavaa. Tuulen vireessä on viileyttä, menneen talven viimeisiä jäähyväisiä. Metsäpolulla ukko hidastaa askellustaan, rattaiden tasainen liike saa pojan nukahtamaan.

 ”Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle:” Jes.43:19

 Ukko työntää rattaita hiljakseen. Kuuntelee, katselee ja antaa ajatustensa ajelehtia. Hiljaisuus on täynnä kuvia ja ääniä, kevään läsnäoloa. Hentojen kukkien varret kohoavat levänneestä maasta, veden solina ojissa ja puroissa on tuskin kuuluvaa. Moniäänistä on joka puolelta kaikuva ja kiirivä linnunlaulu airuena ja ylistyksenä elämälle ja työlle. Peipon viserrys käy pojan unessa ja nostaa hymyn kareen kasvoille.

 ”Ylistä Herraa minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä.” Ps. 104:1-3

Reilun tunnin kuluttua ukko pysähtyy rattaineen levähdyspaikalle pienen puron mutkaan. Hiljaisin sanoin ukko herättää pojan ja nostaa syliinsä. He istuvat uppotukista halkaistulle penkille ja ovat hetken hiljaa. Kummankin katse kiertää ympäristöä, puita, valkovuokkoja, solisevaa puroa ja rentukannuppuja. Katseet kohtaavat ja pieni ynähdys, on aika etsiä eväät repusta. Ukko asettaa punavalkoruudullisen liinan penkille ja nostaa mehun sekä voileivät liinan päälle. Siunauksen jälkeen eväät täyttävät tehtävänsä. Ukko katsoo poikaa ja monien eväsretkien muistot koskettavat. Ukkona, isänä ja pienenä poikana hän on retkiä tehnyt. Tuskin havaittava kyynel viivähtää silmänurkassa.

”Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet.” Ps. 91: 9,11

Eväitten syönnin jälkeen ukko ja poika tutkivat maastoa. He löytävät puutikkuja ja käpyjä ja vievät ne puroon. Siellä ne jäävät veden kuljetettaviksi. Poika ja ukko seuraavat puron vierellä näiden pikkuveneiden poukkoilua vedessä. Ukko sysii jumiin jääneen tikun eteenpäin. Kun veneet katoavat puron ylle kaartuvan pajupuskan alle, poika ja ukko palaavat takaisin ja laittavat uudet puutikut ja kävyt liikkeelle. Ukko havahtuu kuudenkymmenen vuoden ikäeroon, mihin se oikeastaan katosi nyt? On vain kaksi poikaa, puro ja pikkuveneet. Elämä kuljettaa, soljuttaa, poukkoilluttaa ja vie joskus karille. Taivaan Isä auttaa jumittunutta eteenpäin.

”Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä.” Ps. 91:16

Rattaat kääntyvät kotimatkalle, ukko ja poika hyvästelevät retkipaikan. Kun he ovat kadonneet polun mutkan taa, mustarastas lennähtää uppotukkipenkin päälle ja nokkii leivänmurusia särpimikseen. Sitten lintu virittää pienen viserryslaulun pojalle ja ukolle, kahdelle viikarille!

Jumalan Siunausta ja Armorikasta Valoa sinun taipaleillesi.

Timo Seppänen, evp suntio