Juha Vainion maanmainiossa Juhannustanssit-kappaleessa jatsiin hurahtanut Janatuinen tuskailee, koska joutuu soittamaan kansalle pelkkiä tangoja. Lopulta väki poistuu, ja hanuristi pääsee mielimusiikkinsa pariin: ”Päättyi tungos tangojen, nyt on hetki sininen, hetki laulun Janatuisen sydämen.”
Samaistun Janatuisen tuskaan siitä syystä, että Keravan seurakunnan messuissa virsivalikoima painottuu 900-sarjaan; jopa niin, että yli puolet virsitaulun sisällöstä on näitä uutuuksia.
Mieltymyksiä on monia. Taatusti osa kirkkoväestä pitää uusista virsistä, joissa on irtaannuttu ”minä vaivainen, vain mato, matkamies maan” -meiningistä räväkämpään suuntaan niin sanojen kuin sävelenkin osalta. Mutta myös kaltaisiani perinteisellä virsimaulla varustettuja messuvieraita havaintojeni mukaan löytyy.
Minulla ei ole edellytyksiä arvioida uusien virsien tekstien tai melodioiden taiteellista laatua. Olen kuitenkin paras asiantuntija omien musiikkimieltymysteni suhteen. Harmittaa, kun kovin harva noista uusista virsistä osuu minun makuuni.
Millähän perusteilla uudet virret on ajettu näin suurella painolla seurakuntamme messuihin? Onko argumenttina se, että kirkkoväki opetetaan ikään kuin intensiivikurssilla laulamaan 900-alkuisia virsiä? Itse en ostaisi tuon tyyppistä perustelua. Osallistun messuun aivan muista syistä kuin opiskellakseni uusia virsiä. Keskusteltuani aiheesta olen huomannut, että kaltaisiani on enemmänkin. Eräs kuoroveli kiteytti hiljattain näkemyksensä: ”Nuo uudet virret tappavat seurakuntalaisten virsilaulun”.
Pystyn hyvin elämään tämänkin virsimaailman kanssa, mutta suren paria asiaa.
Juhlapyhinä – erityisesti jouluna, pääsiäisenä ja pyhäinpäivänä – kirkossa käy seurakuntalaisia, jotka osallistuvat messuun ehkä muutaman kerran vuodessa. Voi olla, että he ovat tulleet kuuntelemaan ja veisaamaan juuri noiden pyhäpäivien tuttuja, lapsesta asti laulettuja virsiä. Jos virsitaulu tarjoaa vain uutuuksia, arvelen vierailijoiden messukokemuksen jäävän vajaaksi. Pyhäinpäiväkin on vain kerran vuodessa. Soisi silloin mahtavien pyhäinpäivävirsien kaikuvan!
Vielä harmillisempaa on, että ”vanhan virsikirjan” aarteisto jää vajaalle käytölle. Tarjolla olisi Runebergin, Topeliuksen, Lönnrotin ja monen muun runoilijamestarin syvällisiä ja ajattomia virsiä, joihin tunnustetut säveltäjät ovat loihtineet tekstin kanssa resonoivat, kauniisti soivat ja helposti laulettavat melodiat. Myös kiitosvirreksi olisi lukuisia upeita vaihtoehtoja nykyiselle puhki lauletulle 726:lle.
Koko työurani olin tehtävissä, joissa uudistettiin jotakin vanhaa tai haettiin tulevaisuuden ratkaisuja. Lähtökohtaisesti en siis ole muutoksia vastaan. Mutta uusien asioiden pakkosyöttämiselle ihminen on allerginen. Väkisin tuputtamista aistin tavassa, jolla kirkkokansaa yritetään totuttaa 9-alkuisiin virsiin.
Hyvät messua valmistelevat työntekijät ja vapaaehtoiset, ottakaapa virsikirjan koko aarteisto käyttöön, kiitos!
Mauri Airila
Keravan seurakunnan blogi 
Hei Mauri,
Kiitos ajatusten ja toiveiden jakamisesta! Henkilökohtaisesti ajattelin Keravan messuja striimin kautta seuratessa Satakunnasta, ennen Keravalle tuloa, että olin aivan inspiroitunut Keravan messutoteutuksesta. Tämä ihastelu on jatkunut tähän päivään saakka, ja jatkuu.
Keravalla on poikkeuksellisen elävä jumalanpalveluselämä, jossa yhdessä seurakuntalaisten kanssa valmistellaan messuja, ja toteutuksessa mukana aina myös nuorta seurakuntaväkeä. Tämä on suuri ilonaihe, josta harva seurakunta tällaisessa laajuudessa saa vielä iloita.
Aivan erityisen riemuissani olen ollut siitä, että aina on mukana sekä vanhaa virsistön aarreaittaa, että uusia virsiä, ja ihana seurakuntaväki, joka myös laulaa.
Meillä on huikean ammattitaitoiset ja avarat kanttorit, jotka kirsikkana kakussa ovat helposti lähestyttäviä ja ehdotuksia huomioivia seurakunnan palvelijoita, olipa kyse messusta tai toimituksista.
Messujen suunnittelukokouksissa seurakuntalaisilla kirkkoväärteinä on mahdollisuus myös virsien ehdottamiseen, ja uskon, että viesti kantautuu muutoinkin useaa reittiä pitkin.
Työntekijänä kuitenkin samalla huomaa usein myös sen, että samoja tilaisuuksia koskien saamme toisiinsa nähden täysin poikkeaviakin toiveita. Ja 9 alkuisten toiveet siis myös lukuisat.
Keskustelunavauksesi pohjalta ilahduin myös havahtuessani siihen, että virsikirjan lisäosan virret voivat osaltaan muodostua nuoren sukupolven tuleviksi ”lapsuuden rakkaimmiksi virsiksi”, yhtälailla kuin vanhat virret iäkkäämmän sukupolven tutut ja rakkaaksi käyneet virret. Molemmat rikastavat ja puhuttelevat jumalanpalveluksissa.
TykkääTykkää
Tämän kirkkovuoden aikana helluntaihin mennessä Keravan seurakunnassa pidetään 38 jumalanpalvelusta, joissa lauletaan yhteensä 233 virttä. Näistä virsistä 129 (55,4%) on numeroilla 1 – 632 eli niitä vanhoja tuttuja virsiä. 700- ja 800-alkuisia lauluja on 31 (13,3%) ja 900-alkuisia uusia virsiä 73 (31,3%). Kahdeksassa (8) jumalanpalveluksessa (21,1%) uusia virsiä lauletaan enemmän kuin vanhoja. Yhtään jumalanpalvelusta ei vietetä laulamalla pelkästään uusia virsiä.
Keravan seurakunnan papit ja kanttorit ovat yhdessä päättäneet kokeilla saman kiitosvirren käyttämistä läpi koko kirkkovuoden. Tänä kirkkovuonna se on virsi 726, joka on käyttämämme messusävelmäsarjan oma kiitosvirsi. Asiasta olisi näköjään voinut tiedottaa paremmin. Saman tutun kiitosvirren käyttäminen takaa sen, että kirkossa ei tarvitse vuoden aikana käydä montaakaan kertaa, kun ainakin yksi (1) virsi on varmasti tuttu.
Asta-pappi
jumalanpalveluselämä
TykkääTykkää
Kiitokset Helille ja Astalle keskustelun jatkamisesta ja Astalle erityisesti täsmällisistä tilastoista.
Laveasti tulkittuna virsikirjassa on lähes 850 virttä tai laulua, joista 79 on noita uusia 9-alkuisia virsiä. Alkuvuoden tilastojen valossa karkeasti kiteytettynä siis kymmenesosa virsistä täyttää kolmanneksen virsitaulun sisällöstä.
Mauri
TykkääTykkää
Korviini on kantautunut Maurin kanssa samansuuntaista murinaa, johtuu varmaan ikäisseurasta. Itse kyllä laulan ihan mielelläni sekä uusia että vanhoja virsiä. Ainahan penkissä istujan tunnelmat ja mietteet eivät kohtaa messun toimittajien suunnitelmia ja aatoksia. Mukavaa, että uutta sekä vanhaa kuitenkin valitaan.
Oisko mitä, jos joskus olisi ns wanhain wirsien toiveveisuuseurat, vaikka Katupappilassa, jos ei kirkossa? Samalla voisi kerätä kahvirahaa YV:lle tai muuhun hyvään tarkoitukseen.
Ellinoora
TykkääTykkää
Hyvä ajatus Ellinoora!
TykkääTykkää
Virren veisuu on vahvasti yhteisöllinen ja voimaannuttava kokemus. Heikomikin veisaaja, niin kuin minä, uskaltaudun veisaamaan kun koko seurakunta veisaa tuttua virttä. Toivon, että pääosa messun virsistä olisi vanhoja jo koulussa opittuja virsiä.
TykkääTykkää