Mistä lääke nuorten pahoinvointiin?

Pelkään, että snäppiscoreni on liian matala. Tai liian korkea. Pelkään, että minua seuraa vähemmän ihmisiä instassa, kuin mitä itse seuraan. Viikkoraportissa keskimääräinen ruutuaika on 11 tuntia päivässä. En oikein pysty keskittymään tai nauttimaan hetkestä.

Pukeudunko oikein? Mitä jos minut tuomitaan? Näytänkö riittävän hyvältä? Yritänkö liikaa ja näkyykö se läpi? Pelkään jäädä yksin. Tuntuu, etten kiinnosta ketään. Minua ei ymmärretä, enkä aina itsekkään tiedä, mitä tunnen tai mistä paha olo johtuu. Kukaan ei tunne minua. Enkä oikein tunne itseänikään.
Kuitenkin kaipaan hyväksyntää, merkitystä ja toivoa. Kaipaan läheisyyttä ja ystäviä. Haluaisin tuntea itseni tärkeäksi.

Kuulostaako tutulta? Seuraavaksi esitän mahdollisia lääkkeitä näihin vaivoihin.

1 YKSINÄISYYS

Minkälainen olisi unelmien ystävä? Ihminen, joka on kiinnostunut sinusta, tunteistasi ja toiveistasi. Ihminen, jolle voisit kertoa, että suututtaa, etkä tiedä miksi. Ihminen, joka ymmärtäisi, että välillä väsyttää eikä jaksa. Joka on valmis kuuntelemaan toista, eikä kertomaan vain itsestään. Kannustaisi sinua onnistumaan ja kertoisi rehellisesti, jos näkee sinun tekevän virheen. Huolehtisi, että pidät itsellesi tekemät lupaukset. Ihminen, joka iloitsisi onnistumisistasi. Kuka ei haluasi olla tällaisen ihmisen ystävä?

Entä jos sinä olisit tuo ystävä? Kaikki haluaisivat viettää aikaa kanssasi ja iloitsisivat sinut nähdessään. Ihmiset peilaavat sen mitä kohtaavat. Jos kohtaat läheisesi rakkaudella ja armolla, alkavat hekin usein peilata sinulle rakkautta ja armoa.

Tähän kaikkeen kristittyjä kutsutaan. Mutta ei vain tekemään hyvää ystäville vaan myös vihamiehille ja rukoilemaan heidän puolestansa. Eikä tämä ole helppoa. Itselläni oli ihminen, jota en voinut sietää. Hänen puolestansa rukoileminen tuntui mahdottomalta. Rukoilin ensin hänen läheisten puolesta muutaman viikon, toivoen heille voimaa jaksaa tätä raskasta ihmistä. Vähitellen viikkojen kuluessa aloin pohtia, mistä tämän ihmisen tapa toimia todella kumpuaa. Mitä kipua ja yksinäisyyttä voisi olla kuoren alla. Lopulta rukoilin, että tämä ihminen löytäisi iloa ja rakkautta elämään. Tämä oli valtavan vapauttavaa.
Miten paljon pahuutta poistuisi maailmasta, jos pystyisimme toivomaan ja rakentamaan hyvää toisillemme. Myös niille, joita emme siedä.

Jeesus näyttää esimerkillään, että meidän tulisi katsoa ihmisen kuoren läpi. Huomata, että kaiken ulkoisen alla on läheisyyttä ja hyväksyntää kaipaava ihminen. Jeesus parantaessaan spitaalisen halasi tätä. Spitaalisia ei saanut koskea, mutta Jeesus katsoi sairauden runnoman kuoren läpi ja näki alla olevan pienen ihmisen, joka ei ollut saanut kokea kosketusta vuosiin.

Parannuksen ihmeen kanssa yhtä tärkeää oli, ettei kuori määrittänyt sairaan arvoa eikä sairaus poistanut tämän ihmisyyttä. Samalla tavalla meitä kutsutaan katsomaan ihmisen kuoren alle. Vihan tai huonon käytöksen taustalla on useimmiten nälkä, väsymys tai stressi. Ihminen heijastaa kärsimystään ympäristöön. Kuoren alla on kuitenkin itseni kaltainen pieni ihminen, joka kaipaisi läheisyyttä, lepoa ja hyväksyntää.

Toisista huolehtiminen tuo merkitystä myös omaan elämään. Aluksi voi pyrkiä huolehtimaan itsestään ja kohtaamaan itsensä armolla ja rakkaudella. Sen jälkeen voi pyrkiä kohtelemaan tulevaa itseänsä armolla ja rakkaudella. Sitten voi pyrkiä tekemään hyvää omalle perheelle ja ystäville ja pohtia, miten voisin tehdä hyvää koko yhteisölle. Lopulta jopa koko yhteiskunnalle. Mitä useammalle ja mitä enemmän luo hyvyyttä, sitä merkityksellisemmältä se tuntuu. Tämä merkitys auttaa jaksamaan. Kun tuo ympärilleen hyvyyttä, kohtaa hyvyyttä. Kun vuorostaan itsellä on vaikeaa ovat autetut alttiimpia auttamaan.

Jumala on armahtanut ja rakastanut meitä. Kristittyjä kutsutaan heijastamaan Jumalan armoa ja rakkautta maailmassa. Ei tuomitsemaan vaan tekemään hyvää itselle ja toisille odottamatta palkintoa. Jopa niille, joista ei pidä. Eikä silloin tarvitse olla enää koskaan yksin, vaan maailma kohtaa sinut ilolla. Mitä sinä vastaat tähän kutsuun?

2 TYHJYYS

Merkitys auttaa kestämään. On päiviä, jolloin näkee vain pimeyttä. Ympärillämme ja sisällämme on kärsimystä, pelkoa ja pahuutta. Merkitys on valo tässä pimeydessä. Merkitys auttaa jaksamaan, kun on itsellä vaikeaa eikä jaksaisi jatkaa.

Mutta mistä löytäisin elämääni merkitystä?
Mikään ei katoa niin varmasti kuin onni. Hyviin asioihin tottuu ja ihminen kaipaa aina lisää. Ei ihminen kaipaa sitä mitä hänellä jo on. Onnen tavoittelu on kuin koittaisi tarttua kiinni savuun. Onnen voit aina rationalisoida pois. Aina voit ajatella, että ravintolaruoka voisi olla vähän parempaa. Seuraajia voisi olla vähän enemmän. Kroppa voisi näyttää vähän paremmalta.

Sen sijaan kärsimystä ja kipua ei saa rationalisoitua pois. Ne puskevat läpi järjen ja ajattelun. Kärsimys, suru ja sairaus ovat tämän maailman todellisuus. Ne kuuluvat maailman luonteeseen, mutta niiden määrään voi vaikuttaa. Ihminen voi toimia niin, että ympärillä on vähän vähemmän turhaa kärsimystä. Vähän vähemmän turhaa yksinäisyyttä. Vähän vähemmän katkeruutta ja pelkoa. Voit tuoda maailmaan pienen heijastuksen taivaasta. Pimeyden keskellä taivaan valo paistaa kirkkaitten.

Merkitys löytyy, kun huomaa, että pääsee kohti tavoitetta. Kun huomaa, että palanen kokonaisuudesta saadaan valmiiksi. Ja mitä suurempi tavoite, sitä enemmän merkitystä saa jokaisen etapin kohdalla. Sitä enemmän toivoa ja voimaa saa, kun onnistuu.

Kristittyjä kutsutaan heijastamaan maailmassa Jumalan rakkautta ja toivoa. Pyrkimään korkeimpaan hyvään. Jokainen päivä on lahja ja elämän pelissä jokainen lopulta kuolee. Miksi ei siis tarttua Jumalan meille antamaan haasteeseen? Ja antaa sille kaikkensa. Päivän päätteeksi voit miettiä, että pääsinkö tänään lähemmäs tavoitteitta vai olenko kauempana siitä? Käytinkö lahjani hyvin vai tuhlasinko sen?

Vastapainona voi ajatella mihin johtaisi, jos en tekisi lainkaan asioita, joita tiedän, että minun pitäisi tehdä. Kuinka nopeasti elämä lähtisi raiteiltaan. Kaikki jäisi tekemättä ja mitä pidempään tätä jatkuu, sitä vaikeampi olisi kavuta takaisin pinnalle. Huomaatko? Sillä mitä teet, on väliä. Jokaisella pienellä toimella. Sinulla on väliä.

Mitä tapahtuisi, jos päivän ajan tekisit ne asiat, jotka tiedät, että sinun pitäisi tehdä? Ei siis mahdottomia ihmeitä, vain sen mitä tiedät, että pitäisi tehdä. Istu alas ja mieti kaksi asiaa, jota tiedät, että sinun pitäisi tehdä ja jotka oikeasti voisit tehdä. Aloita niistä. Mitä jos tekisit näin viikon ajan? Entä jos tekisit näin kuukauden? Entä vuosikymmenen? Millainen olisit?

On helppo ajatella, etteivät tekoni muuta mitään. Jos en yritä en voi epäonnistua. Vaatii rohkeutta kantaa vastuuta ja pyrkiä hyvään. Tähän kristittyjä kutsutaan. Aina kun saavutat jotain tällä matkalla jotain, se rohkaisee jatkamaan. Kristittyinä voimme näyttää maailmalle, mitä on todellinen pyyteetön rakkaus ja armo. Niitä saimme Jumalalta ja niitä meitä kutsutaan jakamaan.
Tätä viestiä me nuoret kaipaamme. Sinä pystyt kantamaan vastuuta. Sinä pystyt kehittymään. Sinä pystyt hyvään. Sinä pystyt ihmeisiin. Sinä pystyt muuttamaan maailmaa. Mielestäni on paljon rohkaisevampaa ajatella, etten ole täydellinen ja pystyn parempaan. Nuoruudessa hienointa on mahdollisuus kehittyä. Minun ei tarvitse riittää vaan huomenna voin olla parempi. Nykytila täytyy hyväksyä, mutta se ei tarkoita, ettei olisi mahdollista olla enemmän tai ettei sitä kannattaisi tavoitella.

Mielesi tunnistaa, kun teet hyvää ja palkitsee merkityksen tunteella. Vastuu tuo merkitystä elämään, ei vapaus. Loistat pyhyyden valoa kärsivään maailmaan. Aina ei voi onnistua eikä yksilö pysty kaikkeen. Kuitenkin tärkeintä on suunta. Katso ja luota hyvyyteen, armoon ja rakkauteen ja tee kaikkesi, jotta maailmassa olisi niitä hiukan enemmän. Hiukan vähemmän turhaa kärsimystä.
Tähän kristittyjä kutsutaan. Tuomaan heijastus taivaasta pimeään maailmaan. Kantamaan vastuuta ja tekemään hyvää. Eikä meidän tarvitse pelätä mitään, sillä meidän tukenamme on kaikkivoipa Jumala. Mitä sinä vastaat tähän kutsuun?

Verneri Laakkonen