KIRJOITTAJAT

Mauri Airila on konetekniikan emeritusprofessori, joka harrastaa mieskuorolaulua, pyöräilyä, historiaa, lukemista ja yhteiskunnallista keskustelua.
Eläkeläisen aika kuluu myös monenlaisissa talkoissa ja järjestötehtävissä.

Emmi Gong on Keravan seurakunnan pappi, jolle on tärkeää sekä työssään että arjessaan etsiä Jumalan tahtoa. Hän haluaa jatkuvasti laajentaa ajatteluaan ja oppia uutta maailmasta. Erityisesti Raamattu ja raamatuntutkimus ovat lähellä Emmin sydäntä, mutta blogistina hän ottaa yleisinhimillisemmän näkökulman maailmaan.

Liisa Hynynen on työurallaan toiminut Diakonia-ammattikorkeakoulussa englannin kielen lehtorina ja hallinnollisissa tehtävissä. Keravan seurakunnan luottamushenkilönä hän on toiminut neljän kirkkoherran aikana.

Esimerkkejä tärkeistä asioista Liisan elämässä: seurakuntayhteys, perhe, lukeminen (mm. brittidekkarit), vieraat kielet (eläkkeellä ollessa viro), mökillä oleilu.

Verneri Laakkonen on entinen keravalainen, jonka työt ja opinnot veivät Helsinkiin. ”Kesäisin pääsen kuitenkin vetämään kotiseurakunnalle rippileirejä. Itselleni uskon tuoma merkityksellisyys ja yhteisö ovat arvokkaita. Uskolla olisi paljon annettavaa nuorille ja nuorilla olisi paljon annettavaa seurakunnalle.”

Hannu-Pekka Laihon kasvokuva.

Hannu-Pekka Laiho on työurallaan toiminut kansainvälisissä tehtävissä. Hän katselee elämää avarasti ja näkökulmat ulottuvat myös Suomen rajojen ulkopuolelle.

Nyt ollessaan eläkkeellä Hannu-Pekka tykkää reissata vaimonsa kanssa: ”Maailmassa tapahtuu paljon mielenkiintoisia asioita, ja niitä on kiva pohtia. Uskossa ja uskonnossa on paljon asioita, jotka herättävät ajatuksia. Uskosta ei tarvitse ajatella ryppyotsaisesti. Helposti me luemme tai kirkossa kuulemme vain pieniä pätkiä Raamatusta, mutta silloin kun teksti on irrotettu kontekstistaan, se ei avaudu samalla tavalla kuin jos lukisi jonkin kokonaisuuden. Itse tykkään hahmottaa kokonaisuuksia, ja etsiä niistä merkitystä.”

Olen Liisa Laurila, ehkä aika tyypillinen keravalainen: muuttokuorman mukana aikuisena tähän ratakaupunkiin tullut. Kirjoittaja, sanojen rakastaja.

Testaan sananvapautta myös omassa blogissani sanataito.blogspot.fi.

Aloitin Sanataidon blogin vuoden 2013 alussa. Olen julkaissut ajatuksiani kymmenen vuoden ajan. Oletko uskaltanut lukea?


Timo Seppänen on suntio evp,
Jumalan ja ihmisten palvelija.
”Etsin tällä hetkellä vähäeleistä
ja yksinkertaista elämää. Tavoitteessani minua tukee
hautausmaatyöstä saatu perintö:
kaipuu pyhyyteen ja
kristilliseen mystiikkaan,
hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen.
Kävelen ja katselen,
kuuntelen ja etsin runonjuurta,
ihmisen kokoista elämää.
Sananjalkoja, pieniä tarinoita ja
ihmeitä, jotka versovat maasta, jonka Jumala on luonut.”

Ellinoora Siitonen on perheen kera Keravalle Helsingistä 1979 muuttanut diakonissa, psyk.esh., nykyään myös kahden teini-ikäisen ja kahden päiväkoti-ikäisen lapsenlapsen mummeli. ”Työskentelin seurakunnassamme diakoniatyössä 1983 – 2006. Vanhukset ja heistä huolta kantavat omaiset sekä hiljaisuuden retriitit ovat sydämelläni. ” 

Heli Oksanen on Keravan seurakunnan diakonian ja yhteiskunnallisen työn pappi. Helille voit ilmoittautua, jos tahdot mukaan Keravan taivaan alla -blogistien joukkoon.

Heli katsoo maailmaa seurakuntalaisen, kirkon työntekijän ja -työnohjaajan silmin. Kulttuurien ja ihmisten välinen vuorovaikutus sytyttää. Dialogi eri tavoin ajattelevien ja uskovien kanssa synnyttää rikasta moniäänisyyttä.  

Birgitta Wulf rakastaa kirjoittamista ja sanojen pyörittelyä. ”Muutin Keravalle vuonna 2019. Ihmeellistä mutta totta, tuntui kuin olisin muuttanut kotiin, vaikken ole syntyjään keravalainen. Vanhusneuvosto valitsi minut tänä vuonna vuoden vapaaehtoiseksi keravalaiseksi. He huomasivat, että puolustan metsiä ja haluan suojella luontoa. Olen kehittänyt asian tiimoilta Roskisnallehahmon ja olen kierrellyt Keravalla aina silloin tällöin tuo puku päälläni. Etsin kovasti jatkajaa luomalleni hahmolle, ehkä sen joku vielä löytää.

Keravalaisten vastaanotto on ollut huikea! Olen tutustunut täällä useisiin ihmisiin pysäytellen ihmisiä kaduilla jutellen niitä näitä. Haluan tuoda kaupunkiimme toisistamme välittämisen sanomaa, että mahdollisimman moni kokisi olevansa täällä kuin kotonaan. Turvassa.

Muuttaessani tänne muutin pieneen vihreään puistokaupunkiin, jossa arvostetaan luontoa. Toivon jatkossakin keravalaisten kunnioittavan ympäröivää luontoa. Toivon ihmisten kohtaavan toisiaan, sillä aivan liian moni viettää täällä päivänsä yksin.”