Hurskaiden kokoontumisajot

Onnekseen valtaosa Suomen kansasta kuuluu edelleen evankelisluterilaiseen kirkkoon, vaikka vapaa-ajattelijat tekevät hartiavoimin töitä houkutellakseen ihmisiä pois seurakunnan helmoista!

Monelle kirkon jäsenelle kirkkorakennuksessa vierailu rajoittuu kummitytön konfirmaatioon, aattohartauteen ja/tai hyvään konserttiin. Tavallisena sunnuntaina kirkossa käydään harvoin, jos silloinkaan. Kun ei ole omakohtaista kokemusta sunnuntaimessusta, mielikuvat vievät helposti mennessään.

Moni voi kokea messun hurskaiden kokoontumisajoiksi, joihon siivosyntisellä ei ole asiaa. Millaiselta Keravan seurakunnan tavallinen messu saattaa näyttää satunnaisen tarkkailijan silmin?

Kuvittele olevasi Maija (nimi ja sukupuoli muutettu) ja tulevasi sunnuntaina kirkkoon ihan muina naisina:

”Ovella minua satunnaistulijaa tervehtii nuori kaveri, jonka nimikyltissä on omituinen titteli, ”kirkkoväärti”. Itse tervehtijä on ystävällisen oloinen tavallinen nuori. Etsiskelen sopivaa takarivin paikkaa ja jätän hyvän välin seuraaviin, ilmeisen tottuneisiin kirkossa kävijöihin. Penkkiin päästyäni kääntelen varovasti päätäni ja huomaan penkin päässä tutun Masan Teboilin baariparlamentista. Näen myös meidän pyöräilyseuran Reiskan olevan tuolla vähän edempänä. Taaempana istuvan lyylin olen kai nähnyt terkkarin labrassa. Tuo vanhempi mies on tutun näköinen mutta en osaa yhdistää häntä tähän ympäristöön. Tavallisia tallaajiahan täällä näyttää istuvan. Menevät ehtoollisellekin. Taidan vielä jättää väliin, lienee hurskaampia varten. Kirkkokahvit ovat ilmaiset, sinne pitää mennä. Alakerrassa on mukava porina ja minutkin otetaan pöytäporukkaan. Naapurin Niina tulee moikkaamaan, sanoo käyvänsä messussa melkein joka pyhä. Niin että ihan tavallista jengiähän täällä Keravan kirkon messussa näyttää olevan.”

Tervetuloa messuun, vaikka edellisestä käynnistä olisikin vierähtänyt aikaa.