Liisa Laurila

Kevättä, lennossa

Puun oksia, joista löytyy kaksi lintua.

Nuhjuinen on puku, lakki
koko talven sama takki
harmaa kuosi hartioilla
vanhan kirkon vartijoilla.
Lentää liitää räpistelee
oksistossa rähistelee
lauma naakkain harmaapäiden
suulaimpien siivekkäiden.
Mielipiteet sinkoilevat
lennossa kun praakailevat
päivittelyt kuulee tienoo
kuka onkin taas niin hienoo.
Naakka muistaa asemansa
arvonsa ja kunniansa
siivet kantaa yläoksiin
ääni maisiin askelluksiin.
Oksallansa istuskellen
naakkapari kinastellen
kevään tuloon perehtyy
voi sitä, jolla askel erehtyy!
Ihmisväki kiireissään
tallaa tiellä, painaa pään
tapuliin ja ylemmäs
liitää naakka, siivekäs.

Miten lienee Keravan kirkonmäen laita? Asuuko siellä naakkaväkeä?
Tätä pohtii Liisa Laurila . 

Runo on julkaistu Sanataidon blogissa keväällä 2015. 


0 comments on “Kevättä, lennossa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: