Elän kuplassa

Vielä 1950-luvulla suomalaiset elivät yhdessä ja samassa kuplassa. Sitä kutsuttiin yhtenäiskulttuuriksi. Se ilmeni muun muassa niin, että maassa kuunneltiin samaa radio-ohjelmaa ja Helsingissä katseltiin jopa kahta televisokanavaa. Pientä naarmua kuplan pintaan aiheutui politiikan jyrkästäkin vastakkainasettelusta, mikä heijastui paitsi lehdistöön myös urheiluun. Työmies ei lahtariseurassa urheillut eikä porvari punikkien porukassa!

Yhtenäiskulttuuri veti viimeisen henkäyksensä maaltamuuton ja radikalismin kaudella 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Hyvä näin. Elämän luontaista moninaisuutta kun ei voi pakottaa yhteen muottiin.

Haittapuolena yhtenäiskulttuurin murenemisesta oli, että keskenään samanmielisten ihmisten ympärille alkoi syntyä muiden elämästä erkaantuvia ”todellisuuksia”. Pikkupoppoot askartelivat omissa oloissaan. Jos ei ole tekemisissä toisten kanssa, ei myöskään kykene ymmärtämään eri tavalla ajattelevien maailmaa. Ja kun ymmärrys puuttuu, toisten tekemiset tulkitaan vääristä lähtökohdista ja usein vielä pahansuovasti.

Sosiaalisen median kaudella kuplanmuodostus pääsi sitten kunnolla valloilleen. Ei ole niin pientä porukkaa, ettei se pystyisi puhaltamaan itselleen omaa kuplaa.

Lapsuudessani ihmisten piti odottaa oman puolueen aamulehteä tietääkseen, mitä mieltä päivän mittaan esille tulevista asioista pitää olla. Nyt on toisin. Ikioman kuplasi visertäjät pitävät sinut joka hetki ajan tasalla siitä, miten päivän puheenaiheeseen tulee suhtautua. Tämä on kätevää ja taloudellista, säästäähän se itsenäisen ajattelun vaivalta. Yleensä mielipidevaikuttajien some-kanta on tyyppiä ”joko-tai”. Ehdottomilla mielipiteillähän pääsee parhaiten esille, tolkun ihmiset ajatuksineen sen sijaan hautautuvat massaan.

Kun me pikkukuplien sisällä asuvat kansalaiset tulemme messuun, joudumme melkoiseen tehosekottimeen. Sanankuuloon tulijoiden ikähaitari on sata vuotta. Habituksista päätellen myös seurakuntalaisten sosiaalinen asema kattaa väestön koko kirjon. Vaaleissa messuvieraiden ääniä saanevat kaikki puolueet. Keravalle on synnytty tai sinne on tultu kaikkialta Suomesta, myös muista maista ja maanosista.

Näin ajatellen seurakunta on mitä mainioin omien pikkukupliemme puhkaisija. On hyvä edes kerran viikossa tulla ulos samanlaisten ja samanmielisten seurasta ja nähdä ympärillään muunkinlaista elämää.

Seurakunta on tavallaan iso maailmanlaajuinen kupla: ”Minä uskon … pyhän yhteisen seurakunnan …”.