Suven ja valon juhlaa

Teimme illansuussa pyörä- ja rullaluistelulenkin. Vaikka oli vasta juhannuksen aatonaaton ilta, huomasi keravalaisten ja tuusulalaisten jo kaikonneen juhannuksen viettoon. Kevyen liikenteen väylät olivat hiljaisia. pientaloalueilla autoja oli harvakseen. Edelleen suomalaisten kesä alkaa juhannuksesta ja ”maalle” on lähes pakko päästä – on se sitten oma tai sukulaisen mökki, lomakylä tai saarenranta.

Kun äsken istuin saunan jälkeen terassilla, kaipasin minäkin silmieni eteen kimaltelevaa vettä. Se on osa lapsuudessa muistoihin tarttunutta ”sielunmaisemaa”, joka on helppo palauttaa mieleen vain silmät sulkemalla. Kalliorannat, käkkäräiset ulkosaaren männyt, tuulen mataliksi tuivertamat kallioiden väleissä sinnittelevät katajat. Niin ja kahden saaren kapeasta salmesta näkyvä aava meri ja etäällä, 10-15 kilometrin päässä utuisena näkyvä mustavalkoinen Isokarin majakka.

Tuolla pienellä ulkosaaren reunalla sijaitsevalla kallioluodolla ovat monet perheemme jäsenet ja läheiset viettäneet elämänsä muistorikkaimmat hetket. Vaatimaton saunamökki, mutta ympärillä Jumalan luoma upea ulkosaariston luonto lintuineen ja väreineen. Karu mutta täynnä uskomatonta kauneutta ja rauhaa.

Omat juhannukseni ovat aina olleet hyvin perhekeskeisiä. Lapsuudessa omien vanhempien ja veljesten kanssa Uudenkaupungin saaristossa, myöhemmin samoilla kallioilla oman perheen ja lastemme kanssa. Vuosikymmenet ovat kutistaneet Pirkon ja minun juhannuksen juhlan kahden hengen rauhalliseksi yhdessäoloksi. Juuri äsken istuimme käsi kädessä. Kiittäen rikkaista yhteisistä vuosista.

Lapset rakentavat omia muistojaan omien lastensa kanssa. Valoisa ja lämmin kesäilta antaa nyt heille mahdollisuuden ja tilaa jossakin Turunmaan saaristossa tai Hämeen järvimaisemissa rakentaa omia muistojaan.

Juhannus on minulle aina ollut kiitollista yhdessä olon juhlaa. Enää ei noudettu juhannuskoivuja ovenpieleen, kuten ennen, mutta joitakin perinteitä sentään on säilynyt! Juhannussiivous kesti melkein puolitoista päivää ja lippu nostetaan juhlallisesti taas salkoon juhlan kunniaksi. Lippuun liittyy muuten näinä aikoina aiempaa enemmän myös ainakin minulle myös symboliikkaa. Ristilippu kertoo paitsi isiemme puolustamasta vapaudesta myös vahvimmasta turvastamme.

Kesän iso juhla on myös siitä erikoinen, että ainakin eläkeläiselle useimmiten itse aiheutetun kiireen jälkeen tulee rauha. Lupa loikoilla riippukeinussa ja katsoa lintujen aherrusta, pilvien kulkua taivaalla, omenapuiden vihreyttä. Ajatuksilla on tilaa ja lupa tulla ja mennä.

Mieleen saattaa tulla elämän suuriakin kysymyksiä, mutta on lupa jättää vastaukset avoimiksi. Mielessä on näinä aikoina paljon miksi-kysymyksiä, mutta puuttuvat vastaukset eivät pihakeinussa rasita. Voi luottaa siihen, että Jumala pitää huolen myös noista puuttuvista vastauksista.

Hannu-Pekka Laiho